Ero sivun ”Jacques Bénigne Bossuet” versioiden välillä

[[ImageKuva:Jacques-Bénigne Bossuet 2.jpg|thumb|right|250px|Portrait de Bossuet par [[Hyacinthe Rigaud]]in maalaamana]]

'''Jacques Bénigne Bossuet''' ([[Dijon]], [[27. joulukuuta]] [[1627]] –, [[PariisiDijon]], – [[12. huhtikuuta]] [[1704]], [[Pariisi]]) oli [[Ranska|ranskalainen]] kirkonmies, saarnaaja ja [[kirjailija]],.

Boussuet syntisyntyi perheeseen, joka oli palvellut hallitsijaa erilaisissa tehtävissä. Hän kävi koulunsa Dijonin[[Dijon]]in [[Jesuiitat|jesuiittojen]] koulussa ja viidentoista ikäisenä hän tuli Pariisiin päättääkseen siellä koulunsa. Koulussa, [[Navarra]]n collegessa, hänen eräs opettajansa oli maisteri Nicolas Cornet, joka oli tunnettu teologiateologi ja jensenismin[[jensenismi]]n vastustaja. Vuonna [[1652]] hänet hyväksyttiin tutkinnoista, kun hän oli kokenut useita julkisia testejä, jotka kiinnittivät häneen yleistä huomiota ja hänen sai osakseen myös ruhtinas Ludvig II Bourbon-Condén (Grand Condé) ruhtinaan ystävyyden. Sen jälkeen kun hän oli suorittanut pappistutkinnon ja saanut tohtorinhattunsa, Bossuet lähti Pariisista Metziin[[Metz]]iin, jonne hänen isänsä oli nimitetty alueparlamentin neuvonantajaksi ja hän itse sai nimityksen [[kaniikki|kaniikiksi]].

Bossuet kutsuttiin usein Pariisiin ja hän sai arvostusta ja yleistä arvonantoa saarnoistaan ja pyhimysten muistoksi pitämistään ylistyspuheista. Hän saarnasi eräänä [[adventti]]na ja paastonaikana kuningataräidin ja kuninkaan läsnä ollessa. Hän onnistui hyvin myös protestanttien käännyttämisessä takaisin katolisen kirkon helmaan, käännynnäisistä on mainittava mm. kenraali T,. Dangeau ja Mademoiselle de Duras. Helpottaakseen kääntymistä katolilaisuuteen hän kirjoitti teoksen: ''Exposition de la doctrine de l'Eglise''.

Useimmat näistä improvisoidusti pidetyistä saarnoista onovat kadonnutkadonneet. Hänellä oli tapana meditoida mielessään aihetta muutama tunti ennen saarnatuoliin nousemista, merkitä paperille jotain avainsanoja, joitain [[kirkkoisä|kirkkoisien]] sanontoja joita hän käytti saarnapolkunsa maamerkkeinä. Joskus hän saneli pitkiä osuaosia saarnastaan, mutta sitten hän ajatutuiajautui hetkeänhetken inspiraation valtaan sekä kuulijoissaan heränneeseen vaikutelmaan.

Kun Charles-Maurice Le Tellier nimitettiin [[21. syyskuuta]] [[1670]] [[Reims]]in arkkipiispa-herttuaksi, niin paavin suostumuksella sinattiinsiunattiin Jacques Bénigne Bossuet Condomin (Gersin departementissa) piispaksi. Tämä tapahtui Pontoisen fransiskaanikirkossa.

Vuonna [[1670]] ja vielä seuraavanakin vuonna, hän piti hautajaispuheita, joissa hän toi esille elegantilla tavalla inhimillisen suuruuden mitättömyyden. Hän piti hautajaispuheet mm. Ranskan Henriettelle, joka oli myös Englannin kuningatar ja kuningas [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]:n puoliso, sekä Anne Itävaltalaiselle, kuningas [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII]] puolisopuolisolle.

Hautajaispuheita ei ole olemassa kuin kuusi kappaletta. Ne ovat todellisia eleganssin puhetaidon mestariteoksia, joilla ei ole esikuvaa edes antiikissa. Bossuet ei ole käyttänyt, puheita valmistellessaan, toisten henkilöiden sanontoja tai ilmaisuja. Hän on tehnyt itse oman työnsä, hän on tehnyt juuri niin kuin hänellä oli tapana ajatella ja kuten hänellä oli tapana tuntea. Hänen omaansa ovat niin sanonnat, käänteet, liikkeet, rakenteet ja harmonia.

BossuetstäBossuetista tuli kruununperillisen, Ranskan Ludvigin, [[Ludvig XIV]]:n ja Marie-Theresian pojan, opettajanopettaja. Vuonna [[1681]] hän kirjoitti: teoksensa:teoksen ''Discours sur l'histoire universelle'', jossa hän, esitettyään aluksi lyhyen yhteenvedon tapahtumista, pohtii Jumalan tahtoa kirkkonsa suhteen. Kuten [[Voltaire]] sanoi, voi vain ihmetellä, miten hän majesteetillisesti kuvaa tapoja, hallituksia, suurten valtakuntien kasvua ja tuhoa ja nämä yhdellä nopealla energisellä katsauksella. Kruunperillisen käyttöön hän kirjoitti myös teoksen: ''Traité de la connaissance de Dieu et de soi-même'', jossa hän noudattelee yleisesti [[René Descartes]]in doktriineja ja näin hän on yhtä syvällinen filosofi kuin kirjailijakin.

Hänet valittiin [[Ranskan akatemia]]n jäseneksi vuonna [[1671]]. Hän istyiistui tuolilla numero 37, joka oli aiemmin kuulunut [[Damiel Hay de Chastelet’lleChastelet]]’lle. Lisäksi hän oli jäsenenä vuonna [[1627]] perustetussa ja hyvin vaikutusvaltaisessa salaseurassa ''La Compagnie du Saint-Sacrement''.

Vuonna [[1681]], kun kruunuperijän kasvatustehtävä oli päättynyt, Bassuet nimitetiin Meaux’n piispaksi ja tämän jälkeen hän keskittyi huolehtimaan hiippakunnastaan, saarnasi säännöllisesti sekä taisteli katolisena teologina protestantteja vastaan. Hän kirjoitti kuuluisan Meaux’n katekismuksen (Catéchisme de Meaux) vuonna [[1687]] ja valmisti hiippakuntansa uskovaisille teokset: ''Méditations sur l'Evangile'' sekä '' Elévations sur les Mystères''.

Vuoden [[1682]] papiston säätykokouksessa kun tapahtuitapahtuneessa kuninkaan ja paavin välien rikkoutuminen,rikkoutumisessa niin hänBossuet toimi tekijänä julistukselle galligaanisen kirkon vapaudesta. Tämä rajoitti paavin valtaa Ranskan kirkossa. Nämä vuoden 1682 neljä artiklaa määrittelivät suhteen valtioon ja ovat myöhemminkin olleet kiivaan keskustelun kohteina. paaviPaavi reagoi tekstiin, — hän poltti sen.

Bossuet kuoli Pariisissa [[12. huhtikuuta]] [[1704]] virtsakivien[[virtsakivi]]en aiheuttamaan sairauteen.

==PublicationsJulkaisuja==

* ''Discours sur l'Histoire universelle'' ([[1681]]) Tekstinä netissnetissä: [http://www.ac-toulouse.fr/philosophie/textesdephilosophes.htm#bossuet]

==KirjalisuusKirjallisuus==

[[Luokka:Ludvig XIV|Bossuet, Jacques Bénigne []]