Ero sivun ”Pro Finlandia (adressi)” versioiden välillä

Maanantaina 26. kesäkuuta 1899 saapuivat lähetystön jäsenet eri tahoilta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]].<ref name="Ö54">Öhquist, s. 54</ref> Kansainvälisessä lähetystössä olivat mukana herrat Nordenskiöld, Brögger, Van der Wlugt, Norman-Hansen, Trarieux ja Brusa,<ref name="Ö53" >Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9 s. 30 </ref> jotka edustivat Ruotsia, Tanskaa, Hollantia, Norjaa, Ranskaa ja Italiaa. Trarieux oli Ranskan entinen oikeusministeri. Nimellisesti mukana oli myös edustajia Saksasta, Englannista ja Unkarista.<ref name="Klinge" /> Lähetystö otti ensin yhteyttä hoviministeri [[Voldemar FreedrickszFreedericksz]]iin, ja hänen välityksellään pyydettiin pääsyä keisarin luokse. Hän oli hyvin hämmästynyt kuullessaan, että lähetystöllä oli mukanaan kahdestatoista maasta kootut adressit, joiden allekirjoittajina oli tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja politiikan etevämpiä edustajia Euroopasta.<ref name="Ö54" /> <ref>Juva, 9, s. 30-31</ref>

Ensin FreedrickszFreedericksz lupasi esittää lähetystön pyynnön keisarille ja viimeistään torstaina ilmoittaa vastauksen lähetystölle, mutta jo seuraavana päivänä, keskiviikkona 28. kesäkuuta, hän kertoi asiaa tarkemmin harkittuaan, että tässä tapauksessa pyyntö on esitettävä sisäministeri [[Ivan Goremykin]]ille. Lähetystön jäsen Nordenskiöld, joka tunsi silloisen ulkoministerin Muravjevin, yritti tavoittaa häntä, mutta sai kuulla, että että ministeri oli edellisenä iltana matkustanut pois. Sisäministeri Goremykinin tapaaminen estyi kahden päivän aikana kolmesti, hänen siirrettyään sovittua tapaamista. Sitten Goremykin ilmoitti, ettei asia kuulu hänelle vaan [[Pietarhovi]]n palatsikomendantille. Seuraavana päivänä lähetystö matkusti Pietarhoviin, jossa ilmoitettiin että palatsikomendantti oli matkustanut Pietariin. Kun he olivat palanneet Pietariin, he saivat Goremykiniltä kutsun tulla tapaamassa häntä, ja niin he saivat kuulla, ettei keisari ota lähetystöä puheilleen.<ref>Öhquist, s. 56</ref><ref>Juva, 9, s. 27-34 </ref>