Ero sivun ”Anwar Sadat” versioiden välillä

'''Muhammad Anwar al-Sadat''' ({{k-ar|محمد أنور السادات|, Muḥammad Anwar al-Sādāt}}, [[25. joulukuuta]] [[1918]] – [[6. lokakuuta]] [[1981]]) oli [[egypti]]läinen [[politiikka|poliitikko]] ja Egyptin presidentti [[1970]]–[[1981]]1970–1981.

Hän osallistui vuoden [[1952]] kapinaan kaatamaan kuningas [[Faruk]]in vallasta. Vuonna [[1964]] oltuaan monissa tehtävissä Egyptin hallituksessa, hänet valittiin presidentti [[Gamal Abdel Nasser]]in varapresidentiksi. Hän oli varapresidenttinä vuoteen 1966 ja uudelleen 1969–1970. Hän oli ministerinä vuodesta 1954 ja 1960–1968 parlamentin puhemiehenä.

Vuonna [[1971]] Sadat hyväksyi vuonna 1971 [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n rauhanneuvottelija [[Gunnar Jarring]]in ehdotuksen, joka johtaisi rauhaan Israelin kanssa sen vetäytyessä sotaa edeltäville rajoilleen. Ehdotus epäonnistui, kun sekä Yhdysvallat että Israel hylkäsivät sen. Sadat luultavasti uskoi Israelin rauhantahdon riippuvan Egyptin iskukunnosta ja Neuvostoliiton joukkojen ja kaluston määrästä maassa.

[[6. lokakuuta]] [[1973]] Sadat johti Egyptin [[Syyria]]n kanssa [[jom kippurin sota]]an Israelia vastaan 6. lokakuuta 1973. Egypti yritti uudelleenvallata [[Siinain niemimaa]]n, jonka Israel oli vallannut [[Kuuden päivän sota|kuuden päivän sodassa]] 1967. Kuitenkin Israelin kenraali [[Ariel Sharon]]in johtamat kolme divisioonaa työntyivät Egyptiin ja saarsivat Egyptin kolmannen armeijan. Tällöin Egyptin liittolainen Neuvostoliitto vaati aselepoa. Vaikka Egyptin saavutukset jäivät rajoitetuiksi, Suezin kanava jäi Egyptille ja pystyttiin avaamaan uudestaan. Hänen saavutuksenaan pidetään Egyptin kansallistunteen ja moraalin nostamista. Israel tunnusti Egyptin varteenotettavaksi viholliseksi ja rauhanneuvottelut päästiin aloittamaan.

[[Sadatista tuli 19. marraskuuta]] [[1977]] Sadatista tuli ensimmäinen arabijohtaja, joka teki virallisen vierailun Israeliin. Hän tapasi Israelin pääministeri [[Menachem Begin]]in, ja puhui Israelin parlamentissa [[Knesset]]issä [[Jerusalem]]issa visiostaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 perusteella. Monissa arabimaissa raivostuttiin, koska Israelia pidettiin roistovaltiona ja imperialismin symbolina. Vierailu oli myös vastoin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain aikeita jatkaa vuoden 1973 Geneven rauhakonferenssia.

Vuonna [[1978]] solmittiin [[Camp Davidin rauha]], josta Sadat ja Begin vastaanottivat [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]]. Kuitenkin Sadat oli epäsuosittu sekä muslimifundamentalistien että arabinationalistien keskuudessa. Egypti oli tuolloin arabimaista voimakkain ja arabinationalismin ikoni. Monet toivoivat Egyptin saavan Israelilta myönnytyksiä [[palestiinalaiset|palestiinalaisten]] asemaan, mutta allekirjoittamalla rauhansopimuksen Sadatin nähtiin pettäneen [[Nasser]]in [[arabinationalismi]]n ja arabien yhteisrintaman ja ohjanneen maansa Israelin ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] leiriä kohti. Rauhansopimus poisti myös ainoan sotilaallisen uhan, joka olisi voinut pakottaa Israelin neuvotteluihin [[Gaza]]sta ja [[Länsiranta|Länsirannasta]]. Vuonna [[1979]] [[Arabiliitto]] erotti Egyptin jäsenyydestään ja muutti päämajansa Kairosta [[Tunis]]iin. Rauhanneuvotteluiden seurauksena [[Siinai]]n niemimaa palautettiin Egyptille vaiheittain 25. huhtikuuta [[1982]] mennessä.

Sadat murhattiin [[6. lokakuuta]] [[1981]] vuotuisessa 1973 voitonpäivän paraatissa Kairossa. Syyllisiä olivat Egyptin islamilaisen jihadin jäsenet. He vastustivat rauhaa Israelin kanssa ja syyskuun pidätyksiä. Neljä ilmavoimien Miragea lensi yli, jolloin kuorma-auto pysähtyi presidentin korokkeen eteen ja salamurhaajat nousivat autosta ja tulittivat rynnäkkökivääreillä ja käsikranaatein. Luutnantti [[Khalid Islambuli]] ampui Sadatin. Välikohtauksessa kuoli kaikkiaan seitsemän henkeä, heidän joukossaan Kuuban lähettiläs ja ortodoksipappi. Lisäksi 28 henkilöä haavoittui.