Ero sivun ”Taisteluristeilijä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti linkin tiedostoon Seydlitz_moored_in_harbor.jpg, koska käyttäjä Fastily on poistanut tiedoston Commonsista. Syy: Per commons:Commons:Deletion requests/File:Seydlitz moored in harbor.jpg. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 8:
[[Saksan keisarikunta|Saksalaiset]] alkoivat pian rakentaa omia vastaavia laivojaan, joista ensimmäinen oli 1911 vesille laskettu ''[[SMS Von der Tann]]''. [[Saksan keisarikunnan laivasto|Saksan laivasto]] kuitenkin uudisti myös kevyempiä ristelijöitään. Tästä syystä Saksa oli hetken aikaa niskan päällä ns. risteilijäsodassa, jota käytiin valtamerillä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkuvaiheessa.
Taisteluristeilijän ongelmana oli se, että niitä alettiin pitää suurten tykkiensä vuoksi taistelulaivojen veroisina. Uskottiin, että nopeus korvaisi panssaroinnin puutteet. Kuninkaallinen laivasto menetti 1916 [[Skagerrakin taistelu]]ssa kolme taisteluristeilijää, kun ''HMS Invincible'', ''[[HMS Queen Mary]]'' ja ''[[HMS Indefatigable (1909)|HMS Indefatigable]]'' räjähtivät osumia saatuaan. Taistelun jälkeen [[John Jellicoe|amiraali Jellicoe]] arvosteli taisteluristeilijöiden panssarointia riittämättömäksi.<!--''The facts which contributed to the British losses were, first, the indifferent armour protection of our battle-cruisers, particularly as regards turret armour and deck plating, and, second, the disadvantage under which our vessels laboured in regard to the light''--> Saksalaiset puolestaan menettivät ''SMS Lützowin'', joka upposi ''HMS Invinciblen'' osumista. Mutta osumien perusteella on arvioitu, että jos saksalaiset olisivat käyttäneet brittiläistä kordiittia ja brittiläistä tykistöohjesääntöä joka painotti tulen nopeutta turvallisuusnäkökohtien sijaan, he olisivat menettäneet yhden sijasta 6–8 taisteluristeilijää Skagerrackissa – heidänkin
Taisteluristeilijät osoittautuivat onnistuneeksi konstruktioksi siihen tehtävään, mihin ne oli suunniteltu – vihollisen risteilijöiden metsästämiseen ja tuhoamiseen, kuten amiraali Sturdeen lippueen menestys Falklandinsaarten meritaistelussa osoitti. Mutta taisteluristeilijä oli kuitenkin vain risteilijä, jolla oli taistelulaivan aseistus; ne olivat väistämättä alakynnessä varsinaisia taistelulaivoja vastaan. Toisessa maailmansodassa niin [[HMS Hood]], Scharnhorst, Hiei kuin Kirishimakin upposivat vihollisen taistelulaivojen tykkituleen.
| |||
