Ero sivun ”Pro Finlandia (adressi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Lähetystö: - typo |
|||
Rivi 21:
Ensin Freedricksz lupasi esittää lähetystön pyynnön keisarille ja viimeistään torstaina ilmoittaa vastauksen lähetystölle, mutta jo seuraavana päivänä, keskiviikkona 28. kesäkuuta, hän kertoi asiaa tarkemmin harkittuaan, että tässä tapauksessa pyyntö on esitettävä sisäministeri [[Ivan Goremykin]]ille. Lähetystön jäsen Nordenskiöld, joka tunsi silloisen ulkoministerin Muravjevin, yritti tavoittaa häntä, mutta sai kuulla, että että ministeri oli edellisenä iltana matkustanut pois. Sisäministeri Goremykinin tapaaminen estyi kahden päivän aikana kolmesti, hänen siirrettyään sovittua tapaamista. Sitten Goremykin ilmoitti, ettei asia kuulu hänelle vaan [[Pietarhovi]]n palatsikomendantille. Seuraavana päivänä lähetystö matkusti Pietarhoviin, jossa ilmoitettiin että palatsikomendantti oli matkustanut Pietariin. Kun he olivat palanneet Pietariin, he saivat Goremykiniltä kutsun tulla tapaamassa häntä, ja niin he saivat kuulla, ettei keisari ota lähetystöä puheilleen.<ref>Öhquist, s. 56</ref><ref>Juva, 9, s. 27-34 </ref>
Lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.<ref>Juva, 9, s. 27, 34–44</ref><ref>Parmanen, s. 76</ref> Lähetystön kunniaksi järjestettiin [[Helsinki|Helsingissä]] aamiaispäivälliset [[Kaivohuone]]ella. Vaikka lähetystö oli epäonnistunut tehtävässään, tunnelma oli täynnä riemua ja innostusta, paikalla oli jäseniä kaikista silloisista valtiollisista puolueista, muun muassa [[Agathon Meurman]] ja [[Thiodolf Rein|Th. Rein]]. [[C. G. Estlander]] piti puheen ranskaksi.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 534 </ref><ref>Zilliacus, s. 32</ref><ref>Juva, 9, s. 35,37</ref>
Kopiot adressista jaettiin kaikille allekirjoittaneille. Alkuperäinen adressi annettiin professori Van der Vlugtin mukaan [[Haag]]in julkiseen kirjastoon säilytettäväksi, koska sitä ei uskallettu jättää Suomeen. Suomen tultua itsenäiseksi hän saapui maahamme, vuonna 1921 tuoden adressiin mukanaan ja se luovutettiin Suomen [[Valtionarkisto]]on. Ulkomainen lehdistö mainitsi lähetystön ja adressin uutisissaan.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 536</ref><ref>Zilliacus, s. 33</ref><ref>Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9, s. 44 </ref>
| |||