Ero sivun ”Jalkio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
väliots. |
→Ominaisuuksia: Lähde käytölle uruissa ("urkujen jaloin soitettava koskettimisto") |
||
Rivi 6:
== Ominaisuuksia ==
Jalkio on usein (muttei välttämättä aina) mm. [[urut|uruissa]]<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja, 1. osa, A-K | Vuosi = 2006 | Sivu = 357| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Tunniste = ISBN 952-5446-21-2 | Viitattu = 15.1.2013 }}</ref> ja [[sähköurut|sähköuruissa]], joskus myös [[cembalo]]ssa. Myös [[piano]]sta on joskus tehty jalkiollisia versioita, jotka kuitenkin ovat jääneet lähinnä kuriositeeteiksi. Jalkiolliselle pianolle musiikkia on säveltänyt erityisesti [[Charles-Valentin Alkan]]. Tavanomaisia pianon kaiku- ja muita [[Piano#Pedaalit|pedaaleja]] ei kutsuta jalkioksi.
Jalkio on useimmiten valmistettu puusta, ja sekä [[sävelasteikko|kromaattisen sävelasteikon]] sävelet c, d, e, f, g, a ja h että sävelet cis/des, dis/es, fis/ges, gis/as ja ais/b ovat puunvärisiä koskettimia. Jälkimmäiset voivat olla myös pianokoskettimiston tapaan mustiksi
Jalkio on yleensä mekaanisessa, mutta joissain soittimissa sähköisessä tai pneumaattisessa yhteydessä soittimen soivan osan (kieli, pilli jne.) soimisen aikaansaavaan osaan. Esimerkiksi uruissa jalkiokoskettimen painallus avaa urkupilliin johtavan paineilmaventtiilin.
| |||