Versio 17. joulukuuta 2012 kello 00.12 muokkaa Xqbot (keskustelu \| muokkaukset) botit 195 438 muokkausta p r2.7.3) (Botti lisäsi: la:Pacifismus ← Vanhempi muutos		Versio 9. tammikuuta 2013 kello 17.10 muokkaa kumoa Veikk0.ma (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 474 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 3: {{korjattava\|Suomi-näkökulma}} '''Rauhanaate''' eli '''pasifismi''' merkitsee sodanvastaisuutta ja pyrkimystä saavuttaa tavoitteet täysin väkivallattomin keinoin ja samalla ennaltaehkäistä konflikteja. Absoluuttinen pasifismi hylkää kaiken väkivallankäytön yhteiskunnassa pyrkien saavuttamaan tavoitteensa täysin väkivallattomin keinoin. Osa pasifisteista saattaa hyväksyä jonkinlaiset valtion sisäiset pakkokeinot tai [[Väkivalta\|väkivallan]] itsepuolustuksena. Sodan oikeutusta käsittelee etiikan osa-alue, [[sodan etiikka]]. == Sanan merkitys ja historia == Ennen termiä ''pasifismi'' rauhanyhdistysten ja kansainvälisten rauhanjärjestöjen jäsenet kutsuivat itseään "rauhan tekijöiksi" ja "rauhan puolestapuhujiksi", mutta yleisimmin kuitenkin "rauhan ystäviksi". Nämä nimitykset koettiin hankaliksi ja aktivistit pyrkivät löytämään liikkeelle kuvaavan nimityksen. Sanan ''pasifismi'' otti ensimmäisenä käyttöön ranskalaisen [[rauhanjärjestö]]n ''Ligue internationale de la paix et de la liberte'' puheenjohtaja Émile Arnaud, joka käytti termiä yleisessä mielessä kuvaamaan kansainvälistä rauhanliikettä. Termiä ''pasifismi'' käytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 10. yleismaailmallisessa rauhankokousessa [[Glasgow\|Glasgow'ssa]] vuonna 1901 viittaamaan sodanvastaiseen ajattelutapaan. Glasgow'n kongressin jälkeen monet rauhanjärjestöjen jäsenet alkoivat kutsua itseään ''pasifisteiksi''. Termin oli määrä kattaa kaikki, jotka työskentelivät rauhan säilyttämisen ja sodan ehkäisemisen puolesta. Pasifismi merkitsi myös yhteiskunnallista toimintaa ja erottautui näin joitain uskonnollisia lahkoja leimanneesta yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuden perinteestä.<ref name=cortright_2728>Cortright, s. 27-28.</ref> Termin käyttöönoton jälkeen alkoi keskustelu sen tarkasta merkityksestä ja soveltamisesta. Näkemyserot kärjistyivät rauhanliikkeen hajoamiseen [[Ensimmäinen maailmansota\|ensimmäisen maailmansodan]] syttyessä vuonna 1914. Valtaosa rauhanliikkeen jäsenistä lähti sotaan ja vain murto-osa vastusti sotaa edelleen. Sodan jälkeisinä vuosina pasifismin merkityksestä kiisteltiin laajasti. Sotaan lähtemistä vastustaneet halusivat yksinoikeuden käsitteeseen ja kavensivat sen määritelmän kattamaan vain sodan ehdottoman hylkäämisen. Sodan kauhut olivat saaneet yhä useammat ihmiset ehdottoman sodanvastaisiksi ja näin pasifismi sen kapeassa merkityksessä tuli yleisesti hyväksytyksi.<ref name=cortright_2728/> ==~~Myöhempiä~~ Suomalaisia pasifisteja ==▼ Merkittävä suomalainen pasifisti oli [[Arndt Pekurinen]], joka teloitettiin [[Jatkosota\|jatkosodan]] aikana hänen kieltäydyttyään osallistumisesta maanpuolustustoimintaan.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä=Paasilinna, Erno \| Nimeke=Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus \| Julkaisupaikka=Helsingissä \| Julkaisija=Otava \| Vuosi=1998 \| Tunniste=ISBN 951-1-13242-3}}</ref> Myös [[Yrjö Kallinen]] oli kuuluisa suomalainen pasifisti – jopa maailmanhistoriallisestikin mielenkiintoinen tapaus, sillä vaikka oli pasifisti, hän toimi vuosina 1946–1948 Suomen [[puolustusministeri]]nä. ▲==Myöhempiä pasifisteja== Nykyään pasifismia tunnustaa Suomessa muun muassa näyttelijä [[Riku Nieminen]].<ref>http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/draama/roba/uutiset?1609781</ref> Rivi 19 ⟶ 26: == Lähteet == * {{Kirjaviite \| Tekijä=Cortright, David \| Nimeke=Rauha: Ajatusten ja liikkeiden historia \| Selite=(Peace: A history of movements and ideas, 2008.) Suomentanut Eila Salomaa. Esipuhe: Kalevi Suomela \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Gaudeamus \| Vuosi=2011 \| Tunniste=ISBN 978-952-495-163-0}} === Viitteet === {{viitteet}}

Ero sivun ”Rauhanaate” versioiden välillä