Ero sivun ”Puimakone” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: war:Makina nga pan-giok
p kh
Rivi 11:
 
==Varhaishistoria==
Varstapuinti vaati paljon työväkeä, suurilla tiloilla puinnissa tarvittiin [[torppari|torppareiden]] ohella kausityöläisiä. Koneellistaminen sekä tehosti työtä että teki siitä paremmin ohjattavaa. Puimakone on vanha keksintö, alkujaan [[Skotlanti|Skotlannissa]] jo [[1700-luku|1700-luvulla]] kehitetty. Ensimmäisen patentin koneelle sai Andrew Meikle vuonna [[1786]]. Meiklen koneessa vilja syötettiin vastakkaisiin suuntiin pyöriviennpyörivien telojen korokkeiden väliin, parannetussa mallissa pyörivän rummun ja sitä ympäröivän kengän väliin. Kengässä oli varstat eli kyseessä oli varstakelainen puimakone. Ruotsissa tämäntapaisia puimakoneita valmistettiin jo 1700-luvun lopussa, ehkä muutama tuotiin Suomeenkin.
 
Myöhemmin varstapuintikoneesta siirryttiin ns. nastakelaiseen koneeseen, jonka alun perin suunnitteli englantilainen Atkinson. Kuitenkin vasta amerikkalainen Turner esitteli vuonna [[1831]] tehokkaan nastapuimakoneen. Siinä sylinterissä ja valsseissa on varstojen asemesta luiset nastat. Vilja syötetään nastakelan ja -sillan väliin. Jyvät jäävät kuitenkin ruumenien sekaan, eli puinnos on puhdistettava erikseen. Mallin etuna oli, että voimanlähteeksi sopi sekä lihasvoima että hevoskierto.
 
==Tulo Suomeen==
Käsikäyttöisiä puimakoneita (ns. rosma, tappuri, rysky) oli käytössä [[Lounais-Suomi|Lounais-Suomessa]] jo [[1800-luku|1800-luvun]] alkupuolella, Englannista ja Ruotsista hankittuina. Mustialan kartanoon ostettiin ensimmäinen puimakone vuonna [[1840]]. Fiskarsin tekemiä puimakoneita oli esillä vuonna [[1859]] ja yleiseen käyttöön ne tulivat läsnirannikonlänsirannikon viljapelloilla 1800-luvun lopulla. Kotimaisia konevalmistajia olivat Högfors, Mathildeda ja Rosenlew.
 
Käsikäyttöisen puimakoneen käyttöaika oli historiallisesti lyhyt, suurimmat talot pyrkivät hankkimaan maaseppien valmistamia puisia tai rautaisia hevoskiertoja, joissa voimaa välitti muutaman metrin pituinen vaaka-asennossa pyörivä ratas remmin tai köyden välityksellä puimakoneeseen. Jos koneeseen liitettiin kohlijat ja viljanpuhdistaja eli viskuri, se asetettiin joko luuvaan tai lavalle riihen parsien tasalle ja viskuri koneen alle. Hevoskäyttöinen puimakone levisi Lounais-Suomeen, [[Etelä-Pohjanmaa]]lle ja [[Karjalankannas|Karjalankannakselle]] 1800-luvulla, muualle vasta [[1900-luku|1900-luvun]] alussa. Käsi- ja hevoskiertoisissa puimakoneissa käytettiin riihessä kuivattua viljaa.