Ero sivun ”Kellopeliappelsiini” versioiden välillä

p (r2.7.3) (Botti muutti kielilinkin pt:A Laranja Mecânica (livro) muotoon pt:Laranja Mecânica (livro))
 
== Juoni ==
Teos on tulevaisuuteen sijoittuva Alex-nimisen nuoren lontoolaispojan kehitystarina. Hän rakastaa [[Ludvig van Beethoven|Beethoovenin]] musiikkia ja näkee sitä kuunnellessaan mielessään väkivaltaisia haluusinaatioita. Alex on kotoisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Hän viettää aikansa mieluiten kadulla johtaen väkivaltaista [[Katujengi|jengiä]], joka huvittelee puhumalla keskenään keksittyä [[slangi]]a, [[nadsat]]-kieltä, jossa on runsaasti lainasanoja ja kieliopillisia rakenteita [[venäjän kieli|venäjän kielestä]], mutta myös [[Amerikanenglanti|amerikanenglannista]]. Jengiin kuuluu Alexin lisäksi Pete, Georgie ja PimDim. Jengin vihollisia ovat muut jengit, erityisesti kuitenkin Billyboy-nimisen pojan johtama jengi. Jengiläiset harjoittavat silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä, mitä teos kuvaa hyvin pitkään ja tarkasti. He hakkaavat paljon ihmisiä, sekä pahoinpitelevät erään kirjailijan ja raiskaavat tämän vaimon. Kirjailija on kirjoittamassa kirjaa ''Kellopeli Appelsiini'', jonka nimeä Alex pilkkaa.
 
Alex kuitenkin alkaa riidellä välillä jengiläistensä kanssa, sillä muut haluavat enemmän demokratiaa ja ettei jengillä olisi selvää johtajaa. Alex pahoinpitelee heidät näyttääkseen johtajan asemansa. Myöhemmin muut jengiläiset yllyttävät Alexin murtautumaan erään naisen taloon ja tappamaan tämän. Alex tekeekin sen, mutta muut pahoinpitelevät hänet ja jättävät hänet poliisien armoille. Alex jää kiinni petoksen seurauksena ja joutuu vankilaan. Vankilassa Alex on kaksi vuotta. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusaikaansa osallistumalla uuden Ludovico-hoitomenetelmän kokeiluun. Siinä hänet [[Ehdollistaminen|ehdollistetaan]] hyvin shokeeraavin [[Behaviorismi|behavioristisin]] psykologisin keinoin vihaamaan väkivaltaa. Hänet pakotetaan katsomaan kauheita väkivaltavideoita, ja vaikka Alex huutaa ja kärsii, häntä ei päästetä pois. Samalla kun hänestä tulee mallikansalainen, hänestä tehdään myös tahdoton kone (kellopeli, vihannes). Terapian sivutuotteena hänet myös saadaan vieroksumaan aiemmin jumaloimaansa Beethovenin musiikkia.
 
Hoidon päätyttyä Alex päästetään pois vankilasta, mutta hän joutuu monesti heitteille ja niiden henkilöiden pahoinpitelemäksi, joita hän aiemmin itse pahoinpiteli. Muun muassa Pim, Billyboy ja kirjaston mies, jonka kanssa jengi kirjan alussa ”piti hauskaa”, hakkaavat Alexin. Hän joutuu myös lähtemään kotoaan, koska uusi alivuokralainen ei hyväksy häntä taloon hänen entisten tekojensa vuoksi. Hän joutuu kadulle ja menee pyytämään eräästä talosta apua, mutta talossa asuukin sama kirjailija, jonka Alex pahoinpiteli kaksi vuotta sitten. Kirjailija ei tunnista häntä, mutta myöhemmin hän huomaa Alexin identiteetin. Hän lukitsee Alexin tyhjään huoneeseen ja laittaa soimaan [[Sinfonia nro 9 (Beethoven)|Beethoovenin yhdeksännen]], jonka kuullessaan Alex alkaa voida pahoin ja kärsiä. Alex päättyy lopussa yrittämään [[itsemurha]]a hyppäämällä ikkunasta, mutta hän ei kuole vaan joutuu sairaalaan, jossa poliitikot alkavat pitää hänestä huolta ja parantavat hänet. Viimeisessä luvussa Alex on kerännyt uuden jengin, ja he huvittelevat täysin samalla tavalla kuin kirjan alussa. Jopa käytetyt sanat ovat lähes samat. Lopulta Alex kuitenkin huomaa, että hän on liian vanha tuollaiseen touhuun ja lopettaa jenginsä johtamisen. Ympäröivän yhteiskunnan kuvaus on teoksessa hyvin julmaa ja kriittistä, ja teosta onkin verrattu [[George Orwell]]in teoksiin.
 
== Kirjan arvosteluja ==
Rekisteröitymätön käyttäjä