Ero sivun ”Säkylänharju ja Virttaankangas” versioiden välillä

==Luonnontietoa Maantiede ==

Harjuketjun muodostuma alkaa [[Salpausselkä]] III:sta ja jatkuu pohjois-luoteeseen kulkien [[Somero]]n, [[Koski|Kosken]], [[Mellilä]]n, [[Oripää]]n, [[Säkylä]]n, [[Köyliö]]n, [[Kokemäki|Kokemäen]], [[Harjavalta|Harjavallan]], [[Nakkila]]n, [[Ulvila]]n ja [[Pori]]n kautta [[Selkämeri|Selkämereen]]. Merenpohjalla se mutkittelee [[Ruotsi]]n itärannikolle noustenja nousee esiin [[Härnösand]]issa.<ref name=joni10/><ref name=harjujakso/>

Säkylänharju nousee esiin Köyliönjärvestä 1 - 21–2 km leveänä hiekkamuodostumana kohotenja huipustaan 50 -kohoaa 15050–150 metriä leveäksi hiekkaharjanteeksi, jota kutsutaan pohjoisosaltaan Säkylänharjuksi tai ''Kiviharjuksi'' ja korkeimmalta kohdaltaan ''Porsaanharjuksi''. Sen korkein huippu on eroosion tasapäiseksi kuluttuma ja se kohoaa 140 - 148140–148 metriä merenpinnan yläpuolelle ja noin 60 - 7060–70 metriä lähiympäristöään korkeammalle. Porsaanharjun jälkeen harjanne laskeutuu ja levenee viuhkamaisesti 100 - 115100–115 metrin korkeudella Virttaankankaalla muodostaenja muodostaa 5 km pitkän ja 2 - 42–4 km leveän hiekkatasangon. Se leviää kaakkoonpäin noin 20 - 3520–35 metriä ympäristöään korkeammalla. <ref name=joni10/>

Säkylänharjun huipulla on säilynyt useita 40 - 5040–50 metriä leveitä [[Suppa|suppia]], jotka ovat harjun muodostumisaikana hiekkaan hautautuneiden [[jäävuori]]en aiheuttamia. Samanlaisia suppia näkee myös muualla harjualueella, joista tunnetuin on Virttaankankaan ''Kankaanjärvi''. <ref name=joni10/>

Harjukokonaisuuden pienempiä piirteitä edustavat pari harjuhaaraumaa. Löytänen kylän sivuitse kulkee pienempi ''Löytänen harju'', joka on väliaikaisen ja pienemmän jäätikköjoen jäänne. Löytänen harju yhtyy kompleksiin lännestäpäin Porsaanharjun kohdalla. Toinen jäätikköjoki muodosti kapean ja maastosta selvästi erottuvan ''Kuivalahti-Säkylän harjun'', joka jatkuu yhtenäisenä luoteeseen seuratenja seuraa [[Pyhäjärvi (Säkylä)|Pyhäjärven]] itärantaa [[Eura]]an, asti laajentuenmissä siellälaajentuu laajemmalle alueelle. <ref name=joni05/>

Vaikka hiekkapatja ulottuu ympäröivän [[Laaksosavikko|savitasangon]] allekin, rajataan harjualue rajataan käytännössä maastosta erottuviin piirteisiin. Harjualueen pohjoisraja seuraa muinaista rantatörmää, jota meren aallot ovat huutoneet jyrkemmäksi. Tällaisen reunan kohdalla [[pohjavesi]] suotuu esiin ja, kosteuttaa maaperää aiheuttaenja aiheuttaa soistumista. Harjualuetta onkin reunustanut eri suunnilta [[suo]]t, jotka on raivattu viljelyskäyttöön. Peltoalueiden väliin on jäänyt jäljelle suuriakin suoalueta, joista kannattaa mainita ainakin läntinen Latvasuo, Aronkulman suoalue, Porssanharjun läheltä Isosuo sekä itäiset Kotasuo, Metsänrahka ja Larminsuo, Harjunkylän läheltä Lohensuo, Riittiöstä Kiviniitynsuo sekä [[Kankaanpää (Köyliö)|Kankaanpään]] kylän läheltä Konsilosuo. <ref name=kpaikka/>

Säkylänharju-Virttaankankaaseen muodostui kahden eri tavalla [[Jäätiköiden virtaus|virtaavan jäätikkökielekkeen]] väliin. Koilisessa virtasi niin sanottu ''Loimaan jääkieleke'', jonka pohjoisreunaan muodostui ''Pyynikki-Kangasalan harjumuodostumat'', ja etelään ''Mellilä-Porin harjuketju''. Lounaassa virtasi ''Itämeren jääkielekkeen'' pohjoinen haara, joka rajoittui Mellilä-Porin harjuketjuun. Ilmeisesti jääkauden jälkeisen [[mannerjäätikkö|mannerjäätikön]] reunakielekkeet virtasivat hieman toisiaan päin jättäenja jättivät iroittamaansa hiekkaa ja kiveä yhtymäkohtaan. <ref name=joni13/><ref name=joni49/>

Kun Säkylänharju ja Virttaankangas syntyivät noin 11&nbsp;150 vuotta sitten, sijaitsi mannerjäätikön reuna sijaitsi Säkylän kohdalla. Sen mereen päättyvä reuna, joka oli verraten korkea ja jyrkkäseinäinen, seurasi tuolloin Turku-Tampere-suuntaista linjaa. Kuitenkin Marttilan ja Humppilan välillä aukesi kuitenkin suuri levenevä lahti, jonka sisään jäisivät Loimaa, Oripää ja Mellilä, ja jonka pohjukkaan purkautui vedenalainen jäätikköjoki. <ref name=joni49/>

Tuohon aikaan mannerjäätikön reuna suli kesäisin nopeasti ilmaston lämpenemisen takia. Jääkentän pinta vietti reunojaan kohtireunoille, jonne sulamisvedet valuivat, kunnes ne syöksyivät jäätikön halkeamien kautta jääkentän pohjalle kauan ennen reunalle saapumistaan. Pohjavesitutkimuksissa on kalliopohjassa, aivan heikkaharjun huipun alla, havaittu syvä kalliohalkeama. Se on Virttaankankaan kohdalla 200 - 300200–300 metriä leveä ja noin 50 metriä syvä. Tämä halkeamaHalkeama ohjasi alas syöksyneet vedet eteläänpäin kohti silloista mannerjään reunaa. Jään alla kalliopintaa vasten virranneen veden paine kohosi suureksi ja aiheutti siellä kiivaita virtauksia. Vedenvirtauksen sulattamat tunnelit luikertelivat kallionpohjassa ja railojen mutkissa ohjautuenja ohjautuivat näin jäätikön reunalla merenpohjaan, jonne [[jäätikköjoki|jäätikköjoen]] tunnelin suu avautui noin 60 - 10060–100 metrin syvyyteen. <ref name=joni49/>

Hiekkaharjujen hiekan väri on punaista. KunKoska harjun sisältä löytyy runsaasti [[hiekkakivi|hiekkakiveä]], voidaan aineksen lähde voidaan määrittää tarkasti. Satakunnan hiekkakivilaakio, joka on syntynyt noin 1,3 miljardia vuotta sitten, muodostaa noin 10 - 2010–20 km leveän alueen, joka alkaa etelässä [[Pyhäjärvi (Säkylä)|Pyhäjärven]] pohjasta ja jatkuu Poriin päin levittäytyen vielä Selkämeren pohjassa Ruotsiin päin. [[Hiekkakivi]] on helposti kuluvaa ja selittää osaltaan harjukompleksin suuren koon. Hiekka-ainesta purkautui niin runsaasti jäätikköjoen suun eteen, että suuaukko jäi sen eteen kasvavan vedenalaisen hiekkaharjanteen taakse piiloon. Veden virtauksen hidastuttua meressä, hiekka levisi eri suuntiin muodostaenja muodosti leveän laakion. Aivan suuaukon edessä vedenvirtaus oli kiivasta ja sinne kasaantuivat vain suuret kivet. Ne jauhautuivat pyöreiksi muodostaenja muodostivat tunnelin sisään keskelle harjanteen, jonka vuoksi vesi painautui jääseinämiä vasten sulattaenja sulatti itselleen lisää tilaa. Lopulta tämäkin tila täyttyi hiekalla ja muodosti korkean ja leveän hiekkaharjanteen tunnelin eteen. Kun tunnelin suu vetäytyi mannerjäätikön sulaamisen johdosta riittävän kauaksi taaksepäin, jäi veden alla tunnelin eteen jäi yhä pitenevä harju. Säkylänharjun korkeimmat kohdat voidaan selittää sekä ahtaan tunnelin aiheuttamaksi että suuren vuosittaisen hiekkamäärän syyksi. <ref name=joni10/>

Syitä suureen hiekkamäärään voidaan hakea myös ilmastosta, jossa jääkauden jälkeinen lämpökausi kääntyi epävakaaksi kylmäksi kaudeksi. Mannerjäätikön perääntyminen saattoi hidastua tai pysähtyä noin 50 - 10050–100 vuodeksi, jolloin hiekkaa kasaantui samalle paikalle kauemmin. Ilmaston tätä kohtaa kutsutaan [[Preboreaalin kylmä heilahdus|Preboreaalisenpreboreaalisen ilmastonvaihtelun]] (PBO) ajanjaksoksi.<ref name=joni57/> Vielä voidaan mainita jäätikköjokien sivuhaarat, jotka ovat muodostaneet Löytäneenharjun ja Kuivalahden harjun. Kun vettä saatiin laajemmalta alueelta, kasaantui lahteen myös enemmän hiekkaa.

Harjualueen supat ovat osoitus mannerjäätikön reunan lohkeamisesta. Korkea ja jyrkkä mannerjäätikön reuna altistui suurien jäävuorien lohkeamiseen. Niitä putosi mereen ja ajelehtivat ulos lahdesta. Näitä lienee syntynyt lahden alueella runsaasti, mutta selviä merkkejä niistä havaitaan vain harjualueen supissa. Suppa syntyy, kun merenpohjan hiekkaan putoaa jäävuori, joka ei mahdu kellumaan pois. Jäävuoren ympärille kasaantuu jokivirtauksessa lisää kiveä ja hiekkaa, ja kun jäävuori joskus sulaa supan sisältä pois, jää siihen syvä kuoppa. Suppia esiintyy erityisesti harjualueen huipulla, jonne niitä synnyttivät pienet jäävuoret. Ne putosivat harjun päälle ahtaassa jäätikköjoen suun lähellä olevassa halkeamassa. Myös matalemmilla alueilla on suppia ja niitä ovat synnyttäneet varsin suuret jäävuoret. Osa supista ovat kuitenkin tasoittuneet näkymättömiin myöhemmän eroosion vaikutuksesta. Niitä havaittiin kuitenkin pohjavesitutkimuksissa, joissa maatutkan heijasteet paljastivat kuoppamaisia rakenteita hiekkapatjan sisältä.

===Harjun kokemaEroosion vaikutus eroosio===

Merenpinnan alle syntyneen harjukompleksin koko ja muoto poikkesivat jääkaudella nykyisestä suuresti. Sekä [[aallokko]] ja muut [[rantavoimat]] että tuuli eli [[eoliset prosessit]] ovat muokanneet harjun pintaa kuluttamalla ([[eroosio]]) ja kasaamalla ainesta uudelleen. MyöskäänLisäksi ihmisenihmiset vaikutustaovat eivaikuttaneet saaalueeseen unohtaa.ja Harjualueenmuokanneet pintaa on muokattu [[soranottoalue|soran- ja hiekanotolla]], ja harjudeltaa on tasoitettu lentokenttäälentokenttiä, teitä, golfkenttiä ja moottoriratoja tehtäessä.

Silloin[[Itämeri]] kunoli muinaisenniin harjunsanotuun korkein[[Yoldiameri|Yoldiameri]] kohtaviimeisessä nousi maankohoamisen takia meren pinnallevaiheessa, kävikun [[Itämeri]]harjun läpikorkein niinkohta sanottuanousi [[YoldiameriMaankohoaminen|Yoldiamerenmaankohoamisen]] viimeistä vaihettaanvaikutuksesta (vaihemerenpinnan III)ylle. Meren pinta oli tällöintuolloin 120 - 180120–180 metriä nykymerenpinnan yläpuolella, jolloinja lähiympäristön kalliopohja oli 60 - 10060–100 metriä veden alla. jaHarjun harjun huippu pilkisti veden pinnalle.laen Tämämuodostama yksinäinen hiekkasaari oli seudun ainoa, kun lähimmät saaret ja manner sijaitsivat [[Tampere]]en pohjoispuolella ja [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] suunnalla. Meren ulapanUlapan aallokko kulutti nopeasti merestä nousevan hiekkasaaren huippua muodostaenja muodosti matalaan rantaan kivikon, jota talvi- ja kevätjäät höyläsivät meren syvyyksiin. Huipun kapean muodon takia eroosio kulutti sitä varsin kauan, ennen kuin saaren leveys esti aaltojen ja jään vaikutukset saaren keskiosiin. Tällöin syntyi pysyvä saari, jonne kasvillisuuskin saattoi tarttua, mutta arktisuuden takia lajisto oli varmasti vähäinen. Saaren muoto oli leveä ja matala, mikä näkyy nykyäänkin Säkylänharjun muodossa. Huipulla sijaitsevat supat säästyivät täyttymiseltä ilmeisesti siksi, että ne olivat lähellä huipun keskikohtaa. <ref name=joni15/>

Yoldiavaiheen eroosiota näkyy myös harjun rinteillä, kun aallokko merenpinnan aletessa kulutti niitä. Myrskyt huuhtoivat ulapan puoleista lounaisseinämää rajusti ja kuljetti pois hiekkaa harjun rinteiltä 122,5 - 1405–140 metrin korkeudelta. Tämä hiekkaHiekka kerrostui syvemmälle mereen harjun alarinteille paljastuenja paljastui myöhemmin uudelleen meren huuhdottavaksi. Aallokon suuresta vaikutuksesta kertoo paljon se, että harjun ytimessä oleva karkeampi kiviaines on paljastunut juuri lounaisrinteillä. Koillisrinteet olivat suojemmassa, koska luoteessa sijaitsi kohavan maan kaukainen rantaviiva. <ref name=joni15/>

Kun Itämeri kävi läpi niin sanottua [[Ancylusjärvi|Ancylus-vaihettaan]] 10&nbsp;800 - 9800–9&nbsp;000 vuotta sitten, oli meren pinta oli alentunut 116 metriin asti. Meren aaltojen voima huuhtoi harjua voimakkaasti vielä tuolloin, koska samanlaisia eroosion jälkiä havaitaan 105 metrin korkeudella. [[Litorinameri|Litorina-vaihe]] alkoi silloin, kun merenpinta sijaitsi 60 metrin korkeudella. Silloin rantaviiva kulki Säkylänharjulla Köyliön puolella ja Virttaankankaalla Alastaron puolella.<ref name=joni15/>

Eniten rantavalleja on kuitenkin alle 100 metrin korkeudella. Löytäneenharjun ja Säkylänharjun välisestä kainalosta tavataan 4 km leveä ja yli 2 km pitkä rantavallien alue. Myös [[Huovinrinne|Huovinrinteen]] kasarmialueen pohjoispuolella leviää pääharjun ja Kuivalahden harjun välissä 1,5 km leveä ja 3,5 km pitkä vallialue. Harjukompleksin pohjoispuolella on 20 kilometrin matkalla yli 1 kilometrin pituisia vallisarjoja, mutta pisin sarja löytyy [[Köyliönjärvi|Köyliöjärven]] ja [[Huovinrinne|Huovinrinteen]] varuskunnan väliltä harjualueen pohjoispuolelta. Sen noin 6 km pitkä sarja merkinnee merenpinnan alenemista lähes Köyliönjärven nykypinnan tasalle, kun suuri muinainen Pyhäjärvi-Köyliönjärvi huuhtoi syvänä merenlahtena Säkylänharjun pohjoisrantoja. <ref name=joni27/><ref name=gtk_rantavallit/>

===Luontoarvot Luonto ===

Kasvillisuus on [[Kuiva kangas|kanerva- ja jäkälätyypin kangasta]] sekä paikoin [[Puolukkatyyppi|puolukkatyypin kangasta]]. [[Mänty]] on alueen valtapuu lukuunottamatta harjualuetta reunustavia soita, joilla esiintyy myös [[kuusi|kuusta]]. Rinteillä [[lähde|lähteiden]] luona kasvaa pienialaisia [[Lehtometsä|lehtopuumetsiköitä]].<ref name=natura/> Tällaisia on esimerkiksi Alastarolla [[Myllylähde (Alastaro)|Myllylähteen]] luona, missä on tavattu myös [[liito-orava|liito-oravia]]. Lähde muodostaa padottuna suuren lammen, jota hyödynnettiin aiemmin myllyn pyörittämiseen.<ref name=hr01/> Lähdettä ympäröivässä lehtometsässä pesii tai asustaa muun muassa [[pikkutikka]], [[telkkä]], [[vesisiippa]], [[metsäviklo]], [[rantasipi]], [[koskikara]] ja lähteellä vierailee talvella myös [[saukko]].<ref name=jn02/>

Harjualueen Natura-alue käsittää Säkylänharjun korkeimmat osat sekä kapeita osia Virttaankangasta. Joitakin Virttaankankaan lähteitä kuuluu myös Naturaan, jonka kokonaispinta-alaksi kaavaillaan 13111&nbsp;311 hehtaaria. Se sisältää harjujensuojelualueen sekä lähiympäristöstä merkittäviä kohteita.<ref name=sakyla01/><ref name=sakyla02/> Alueen kasvistoon ja eläimistöön sisältyy myös erityisiä- tai harvinaisia lajeja. Kasvilajeista tavataan muun muassa [[harjukeltalieko]], [[harjumasmalo]], [[kangasraunikki]], [[vuorimunkki]] ja [[kangasajuruoho]], jota on runsaasti. Hyönteisistä voidaan mainita [[palosirkka]] ja [[ruususiipisirkka]]. Yleisimpien lintulajien lisäksi harjuilla elää muun muassa [[kangaskiuru]], [[kehrääjä]], [[isokäpylintu]], [[metsäkirvinen]], [[huuhkaja]], [[metso]], [[pikkulepinkäinen]] ja [[pyy]]. Virttaankankaan [[dyyni]]- ja [[kangas]]alueilla kasvaa [[poronjäkälä]]ä, [[tinajäkälä]]ä ja [[hirvenjäkälä]]ä sekä [[kangasajuruoho]]a.<ref name=natura/> Harvinaisen [[harjusinisiipi|harjusinisiiven]] [[Pohjoismaa|Pohjoismaiden]] ainoa esiintymisalue on Säkylänharjulla [[Porin Prikaati]]n ampuma-alueella, ja se elää harjurinteiden paahdealueilla. Laji on viime aikoina runsastunut.<ref name=perho/>

=== Luontainen pohjavesi ja lähteet ===

Pohjavesi purkautuu pinnalle, paitsi suoraan hiekkamaan läpi, niin myös monien lähteiden kautta. Harjun läheiset ojat keräävät suodattuvan pohjaveden ja kuljettavat sen ympäröiviin vesistöihin. Harjun lähteistä saavat vettä ainakin [[Loimijoki|Loimijokeen]] laskevat [[Hanhijoki (joki Alastarolla)|Hanhijoki]] ja [[Matkusjoki (joki Vampulassa)|Matkusjoki]] sekä [[Eurajoki (joki)|Eurajoen]] vesistöön kuuluvat [[Köyliönjärvi]] ja [[Pyhäjärvi (Säkylä)|Pyhäjärvi]] ja tähän laskevat [[Pyhäjoki (joki Säkylässä)|Pyhäjoki]] ja [[Yläneenjoki|Yläneenjoki]]. Tunnetuimmat lähteet ovat Virttaankankaan eteläpuolella Alastarolla oleva [[Myllylähde (Alastaro)|Myllylähde]] Pyhäjoen latvoilla ja Köyliössä Kankaanpään kylässä oleva [[Kuninkaanlähde (Köyliö)|Kuninkaanlähde]]. Paljon nimettömiä lähteitä ja kaivantoja tavataan harjualueen koillisreunalla Kärväselän ja Järvensuon välissä sekä etelässä Hanhijoen suunnalla, jossa on esimerkiksi ''Hosihaudanlähde''.<ref name=kpaikka/>

Harjualueen korkeusvaihtelut ovat muodostaneet suotuisia kohtia [[orsivesi|orsiveden]] muodostumiselle. Orsiveden synty vaatii pohjavettä sisältävän hiekkakerroksen päälle vesitiiviin savikerroksen, jonka päällä on myös hiekkaa. Tähän ylimpään hiekkakerrokseen imeytyy myös sadevettä muodostaen toisen pohjavesikerrostuman, jota kutsutaan orsivedeksi. Suurin orsiveden muodostuma löytyy Porsaanharjun ja Moottoriurheiluratojenmoottoriurheiluratojen välistä. Kankaanjärvi saa tästä orsivedestä vetensä. <ref name=turun_vesi/>