'''Hans-Georg Gadamer''', (s. [[11. helmikuuta]] [[1900]] [[Marburg]]issa,k.– [[13. maaliskuuta]] [[2002]] [[Heidelberg]]issä), oli [[saksa]]lainen [[filosofi]], jonka filosofia edusti [[hermeneutiikka|hermeneuttista]] suuntausta.
Gadamerin isä oli Marburgin yliopiston rehtori. Vastoin isänsä toiveita nuori Gadamer ei lähtenytkään luonnontieteelliselle vaan humanistiselle uralle. Aluksi hän opiskeli [[WroclawWrocław|Breslau]]ssa. Hän palasi Marburgiin, jossa tutustui [[uuskantilaisuus|uuskantilaisiin]] ajattelijoihin nimeltä [[Paul Natorp]] ja [[Nicolai Hartmann]]. Hän kävi myös [[Freiburg]]issa, jossa tutustui [[Martin Heidegger]]iin. Tämä sai sittemmin professuurin Marburgista, ja Gadamer seurasi häntä. Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui uuskantilaisuudesta. Toisin kuin Heidegger ei Gadamer ryhtynyt koskaan myötäilemään [[natsismikansallissosialismi]]a eikä hän liittynyt natsipuolueeseen[[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistiseen puolueeseen]].
Sodan jälkeen Gadamer sai viran [[Leipzig]]in yliopistosta. Hän ei kuitenkaan pitänyt [[kommunismi|kommunistisesta]] [[Itä-SaksaSaksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisesta tasavallasta]]sta juuri enempää kuin kolmannesta valtakunnastakaan, vaan siirtyi länteen, aluksi [[Frankfurt am Main]]iin ja vuonna [[1949]] Heidelbergiin, jonka professuuri hänellä oli kuolemaansa asti.
Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta [[1960]]. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä [[Jürgen Habermas]]in ja [[Jacques Derrida]]n kanssa.
