Ero sivun ”Projekti 667A” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: de:Projekt 667A
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Image:Submarine Yankee I damaged.jpg|thumb|palava 667A, K-219 merellä 1.10.1986]]
[[Image:Submarine Yankee II class.jpg|thumb|"Yankee II"]]
[[Image:Yankee Notch.jpg|thumb|"Yankee Notch"]]
 
{{Sotalaivaluokka
'''Projekti 667A''' (NATO-koodi: Yankee) oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikaisten strategisten ohjussukellusveneiden sarja. Veneitä rakennettiin 34 kappaletta vuodesta 1968 lähtien. Veneet aseistettiin kuudellatoista keskimatkan yhden megatonnin ydinkärkisellä ballistisella ohjuksella tyyppiä [[R-27]].
| nimi = Projketi 667A<br>NATO: Yankee
| kuva = Submarine Yankee II class.jpg
| kuvateksti = Yankee II -luokan alus
| lippu = Naval Ensign of Russia.svg
| uppouma = 8000 t (pinnalla)<br>9600 t (sukelluksissa)
| pituus = 130,0 m
| leveys = 12,0 m
| syväys = 8,8 m
| koneteho = 1 ydinreaktori 50000 [[Hevosvoima|shp]]
| nopeus = 27 [[Solmu (nopeusyksikkö)|solmua]]
| miehistö = 120
| aseistus IT =
| aseistus MT = 16 x SS-N-6<br>4 x 533 mm [[Torpedoputki|torpedoputkea]]<br>2 x 406 mm torpedoputkea
}}
'''Projekti 667A''' (NATO-koodi: Yankee) oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton laivasto]]n [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikaisten strategistenaikainen ohjussukellusveneidenstrateginen sarjaohjussukellusveneluokka. Veneitä rakennettiin 34 kappaletta vuodesta 1968 lähtien. Veneet aseistettiin kuudellatoista keskimatkan yhden megatonnin ydinkärkisellä ballistisella ohjuksella tyyppiä [[R-27]].
 
Luokka edusti Neuvostoliiton ohjussukellusveneiden toista sukupolvea, ja oli tulivoimaltaan verrattavissa yhdysvaltalaisiinYhdysvaltain vastineisiinsalaivaston aluksiin ja olivat hiljaisempia kuin edeltäjänsä [[Projekti 658]] -luokan veneet (NATO: Hotel).
 
Suunnitteluprojekti alkoi 1958 OKB-18:ssa. Kaksi erilaista suunnitelmaa tehtiin, joista toinen hyväksyttiin. Molempien suunnitelmien pääsuunnittelijana oli Abram S. Kassatsijer. Ongelmien ilmaantuessa pääsuunnittelijaksi tuli Sergei I. Kovaljov ja ensimmäiset valmistuneet veneet olivat tyyppiä 667A, joka hyväksyttiin tuotantoon 1962.
Veneessä on kaksi erillistä painevesireaktoria VM-2-4 ja kaksi potkuria.
 
[[Image:Submarine Yankee I damaged.jpg|thumb|palava 667A, K-219 merellä 1.10.1986]]
Aseistuksena on 16 × R-27, jonka kantomatka on noin 2400&nbsp;km. Ohjukset on sijoitettu rungon sisään kahteen riviin. Ne voidaan laukaista kahdeksan minuutin valmistelulla 40–50 metrin syvyydestä veneen liikkuessa 3–4 [[solmu (nopeusyksikkö)|solmua]]. Ohjuslaukaisu tapahtuu neljän ohjuksen ryhmissä, joissa kahden ohjuksen väli on 8 sekuntia. Sen jälkeen veneen pitää palata takaisin laukaisusyvyyteen ja toisen ja kolmannen salvon välissä on pumpattava vettä tankeista siiloihin, joka vie 15–20 minuuttia.
Ohjuksen kantomatkan vuoksi laukaisu tapahtuu Yhdysvaltain rannikon edustalta. 1970-luvulla kolme venettä oli jatkuvasti partioimassa [[Bermuda]]n itäpuolella. Yksi veneistä menetettiin, K-219 upposi [[6. lokakuuta]] [[1986]] ohjusosaston tulipalon jälkeen Hatterasin syvänteeseen Bermudan itäpuolelle. Veneessä on arviolta 34 ydinkärkeä ja kaksi reaktoria.
Rivi 18 ⟶ 31:
 
==Edelleenkehitelmät==
 
Vuosina 1972–1983 veneet varustettiin uudella D-5U-laukaisujärjestelmällä ja R-27U-ohjuksin. R-27U:n kantomatka oli 3000 km ja siihen sai useampia taistelukärkiä. Päivitetyt veneet saivan mallinimen 667AU.
 
Projekti 667A:sta tehtiin useita muunnoksia. Vene ''K-140'' muunnettiin kuljettamaan kiinteäpolttoaineista RS-16-ohjusta (SS-N-17 Snipe)<ref name="G403">Gardiner, Robert s. 403</ref>, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen kiinteäpolttoaineinen ballistinen sukellusveneohjus. Tämä projekti sai nimen 667AM "Navaga-M" ja NATO-koodin Yankee II. Ei ole selvää miksi vain yksi tällainen vene tehtiin. Se palveli kuitenkin vuoteen 1990.
 
Projekti 667M "Andromeda" oli yhden veneen (''K-420'') muunnos vuonna 1983 kantamaan risteilyohjuksia. Aseistuksena oli 12 ydinkärkistä risteilyohjusta Meteorit-M (SS-NX-24) sijoitettuna painerungon ulkopuolelle. Ohjus oli kokeellinen, lensi kaksinkertaista yliääninopeutta 5000 km matkan ja siinä oli kaksi ydinkärkeä. Ohjuksella tehtiin kokeita Barentsinmerellä joulukuusta 1983 alkaen kaikkiaan 21. Projekti kuitenkin keskeytettiin. Massiivisella ohjukselle sovitettu vene oli 153 metriä pitkä ja sai NATO-koodinimen Yankee Sidecar.<ref name="G403"/>
 
[[Image:Submarine Yankee II classNotch.jpg|thumb|"Yankee IINotch"]]
Projekti 667AT "Gruša" oli kolmen veneen, ''K-253'', ''K-395'', ''K-423'', muunnos kantamaan strategista risteilyohjusta [[H-55|RK-55 "Granat"]]. Kolme venettä, K-253, K-395, K-423 modernisoitiin,Lisäksi kolmen muun muunnostyötä suunniteltiin, muttei toteutettu. Veneiden keskikohdan ohjussiilo-osasto korvattiin uudella. Muunnostyö oli seurausta [[SALT]]-aserajoitussopimuksesta. Vene piteni 140 metriin ja sai NATO-koodinimen Yankee Notch.
 
Projekti 09774 (667АН) oli veneen ''K-411'' "Orenburg" muunnos 1990 emälaivaksi [[Paltus]]-minisukellusveneille ja tieteelliseen tutkimukseen. Veneen pituudeksi tuli 160 metriä, joten se oli projekti 667A:n veneistä pisin. Se sai NATO-koodinimen Yankee Stretch.
 
Vene ''K-403'' "Kazan" muunnettiin vuosina 1979–1983 projekti 667AK "Akson-1" koealukseksi, joka varustettiin ohjusten sijaan radiolaitteistolla ja hinattavalla hydroakustisella laitteistolla. Se sai koodinimen Yankee Pod.<ref name="G403"/>
 
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Gardiner, Robert (ed.) | Nimeke = Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995 | Vuosi = 1995 | Julkaisupaikka = Lontoo, Englanti | Julkaisija = Conway Maritime Press | Tunniste = ISBN 0-85177-605-1 | Kieli = {{en}}}}
*[http://www.fas.org/nuke/guide/russia/slbm/667A.htm 667A YANKEE I]
*[http://www.fas.org/nuke/guide/russia/slbm/667AR.htm 667AR YANKEE NOTCH], FAS
*[http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/667A.htm 667A YANKEE I], Globalsecurity
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
 
{{Neuvostoliiton ja Venäjän strategiset ohjussukellusveneet}}