|
Lestadiolaisuus kohtasi syntyessään ja levittäytyessään kritiikkiä eritoten kirkon taholta, kuten edellä on selostettu. Myös jotkut ei-hengelliset merkkimiehet arvostelivat herätysliikkeen tapoja. Yhteiskuntafilosofi J. V. Snellman piti lestadiolaisuuden mustana puolena sitä että liikkeessä ei kunnioitettu perheen yhtenäisyyttä. Lestadiolaiset eivät Snellmanin mukaan kunnioittaneet perheen sisäisiä suhteita, vaan hylkäsivät ei-lestadiolaiset perheenjäsenet, vanhemmat lapsensa, lapset vanhempansa. (Murtorinne, Eino). {{Lähde}}
===Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla===
Vanhoillislestadiolaisuutta on kritisoitu erityisesti [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksiin]] ja [[tasa-arvo]]on liittyvistä kysymyksistä. Naisten, lasten ja homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumisessa nähdään ongelmia. Joidenkin mielestä [[uskonnonvapaus]] ei voi ohittaa ihmisoikeuksien noudattamista, johon [[Suomen perustuslaki]] velvoittaa. Kriitikoiden mukaan herätysliike{{selvennä|Lestadiolaisuus ylipäätään vai vanhollislest.?}} on rajoittanut erityisesti mainittujen ryhmien ihmisoikeuksia kannanotoissaan, päätöksissään ja sosiaalisissa käytännöissään, jotka liittyvät esimerkiksi parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, avioliittoon ja toimintaan uskonyhteisössä. Näihin kysymyksiin liittyvät rajoitukset saattavat loukata yhtäläisesti myös miesten oikeuksia. Lisäksi uskonnonvapaus sallii eri ihmisryhmien erilaisen aseman uskonyhteisön sisällä, kunhan uskonyhteisöstä voi vapaasti erota.
Toiseksi liikkeessä määritellyt synnit, jotka liittyvät elämäntapaan, kuten henkilökohtaiseen ulkonäköön ja harrastuksiin, ovat jatkuvan keskustelun kohteena sekä liikkeeseen kuuluvien että siitä irrottautuneiden piirissä. Tällaisia rajoituksia ovat muun muassa televisiokielto, meikkaamiseen, korujen käyttöön sekä musiikkiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin liittyvät kiellot.{{Lähde}}
Julkisessa keskustelussa vähemmän esillä ollut mutta olemassa oleva kritiikin teema on teologinen ja hengellinen: kysymys siitä, että vanhoillislestadiolaisuuden opetus on kriitikoiden mukaan olennaisella tavalla ristiriidassa luterilaisen tunnustuksen ja kristinopin kanssa. Asia liittyy herätysliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon välisiin suhteisiin. Käytännössähän vanhoillislestadiolaiset harjoittavat uskontoa omissa seuroissaan paikallisissa rauhanyhdistyksissä. Toiminnalliset yhteydet paikallisiin evankelis-luterilaisiin seurakuntiin ovat vähäiset.<ref name="Miettinen, Anssi 2006">{{Lehtiviite |Tekijä=Miettinen, Anssi & Pakarinen, Hannu |Ajankohta=elokuu 2006 |Otsikko=Lisääntykää ja täyttäkää maa |Julkaisu=Helsingin Sanomain kuukausiliite |Sivu=57}}</ref> Sitä vastoin vanhoillislestadiolaisten vaikutus seurakuntien ja kirkon hallinnossa ja päätöksenteossa on merkittävä, sillä liikkeeseen kuuluvat ehdokkaat ovat menestyneet hyvin{{selvennä|menestyneet miten? Konkreettisia lukuja?}} seurakuntavaaleissa. Kirkolliskokouksen jäsenistä tiettävästi huomattava osa{{selvennä|kuinka suuri osa?}} kuuluu lestadiolaisiin. Samoin merkittävä osa kirkon työntekijöistä – muiden muassa 120 pappia ja suuri osa kanttoreista{{selvennä|kuinka monesta papista?}} – kuuluu lestadiolaisiin.<ref name="Miettinen, Anssi 2006"/> Lestadiolaisia toimii myös kirkon keskushallinon tehtävissä.{{Lähde}}
Kritiikki ilmenee evankelis-luterilaisen kirkon piirissä käydyssä keskustelussa <ref>http://www.evl.fi/arkkipiispa/Suviseurat26062009.htm</ref><ref>http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=1354&bid=66&start=20</ref><ref>http://verkkolehti.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8260</ref>, muualla julkisessa kansalaiskeskustelussa ja mediassa (esimerkiksi television ajankohtaisohjelmissa) sekä liikkeestä irrottautuneiden ja sen opetusta ja Raamatun tulkintaa epäilevien nettiyhteisöissä.
Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät ongelmat ovat olleet myös tieteellisen tutkimuksen kohteena<ref name="laakso-tirronen_1990">Laakso-Tirronen, Tarja, 1990. Uskonnollisesta ryhmästä irtautuminen. Seitsemän kuvausta irtautumiskriisistä ja kriisiprosessin analyysi. Uskontotieteen tutkielma, Helsingin yliopisto</ref><ref name="tuomaala_2001">Tuomaala, Ellen, 2001. Yhteisön rajamailla – vanhoillislestadiolaisuudesta irtautumisen kerrontaa. Sosiologian pro gradu -työ, Helsingin yliopisto.</ref><ref name="Kukkula, Tanja 2007">Kukkula, Tanja, 2007. Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta. Uskontotieteen pro gradu -työ, Turun yliopisto.</ref> Vuonna 2010 on Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa käynnistynyt aineistonkeruu pro gradu -tutkielmaan, jossa selvitetään nimenomaan vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautumista <ref>http://freepathways.wordpress.com/2009/12/30/tutkimus-eroamisesta.</ref>
Myös vanhoillislestadiolaiset itse ovat osallistuneet kriittiseen keskusteluun liikkeen opetuksesta ja käytännön menettelytavoista, kuten ehkäisykiellosta.<ref>http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=2833&bid=224</ref>,<ref>http://freepathways.wordpress.com/2009/03/29/kulttuurikielloilla-ei-ole-raamatullisia-perusteluja/</ref>,<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= | Otsikko=Vakaumus voi viedä kuoleman porteille | Julkaisu=Kotimaa | Ajankohta=28.1.2009 |Numero=4 | Sivut=4–5 }}</ref>
Näkyvintä julkisuudessa on ollut keskustelu ehkäisyn kieltämisestä<ref name="mtv3.fi">[http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/07/122861 MTV3 uutisarkisto]</ref> sekä naisten epätasa-arvoisesta asemasta. Vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto kuuluu ehdottomuudessaan ankarimpiin maailmanlaajuisestikin kristillisten kirkkokuntien piirissä.{{Lähde}} Suhteessa kristikunnan ennen 1900-luvun yksimielisesti kannatettuun asentoon – niin protestanttisen kuin katolisen ja ortodoksisen – ehdoton ehkäisykielto toki ei ole eriävää.<ref>Charles D. Provan: ''The Bible and Birth Control,'' Zimmer Printing 1989.</ref>
[[Ihmisoikeusliitto]] on todennut asiaa koskevassa taustamuistiossa 4.3.2009, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia, jos ehkäisykieltoon painostetaan uskonyhteisön taholta.<ref>[http://www.ihmisoikeusliitto.fi/Ehkaisykielto.pdf Ihmisoikeusliitto]</ref> [[Tasa-arvoasiain neuvottelukunta]] puolestaan totesi joulukuussa 2009, että "liikkeen johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan".<ref>http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=48287&name=DLFE-10664.pdf</ref> Usein toistuvat raskaudet aiheuttavat riskejä naisen psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Raskaudenpelko puolestaan kuormittaa parisuhdetta. Monissa lestadiolaisperheissä on jopa 10–18 lasta.{{Lähde}} Pitkään kestävä raskausaika naisen elämänvaiheena, tiheästi toistuvat raskaudet ja mahdolliset keskenmenot sekä vastuu suuresta perheestä voivat aiheuttaa naisille monenlaisia terveydellisiä ja elämänalaatua heikentäviä ongelmia.<ref>http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ihmisoikeusliitto+selvitt%C3%A4%C3%A4+lestadiolaisten+ehk%C3%A4isykieltoa/1135242808054</ref><ref>http://lestadiolaisuus.info/yhteiskunta/naisenasema.php</ref> Kriitikot ovat peränneet herätysliikkeeltä perusteluja näin ehdottomalle ehkäisykiellolle. Kirkkoherra Seppo Lohi on esittänyt yhdeksi kiellon perusteluksi, että vanhoillislestadiolaisuus katoaisi Suomesta kokonaan viidenkymmenen vuoden sisällä, mikäli liike luopuisi kielteisestä suhtautumisesta ehkäisyn käyttöön.<ref name="mtv3.fi"/>
Vastauksena kritiikkiin vanhoillislestadiolaisuuden johto puolestaan on korostanut, että liike "pyrkii aktiivisesti tukemaan lapsiperheitään ja pitämään huolta äideistä. Rauhanyhdistyksissä on tätä varten erityisiä tukihenkilöitä ja -ryhmiä. Ne voivat tulla vaikkapa synnytyssairaalasta palanneen äidin avuksi leipomaan ja siivoamaan."<ref name="kaleva_20090322">Puheenjohtaja Olavi Voittosen haastattelu, Kaleva 22.3.2009. [http://www.kaleva.fi/plus/juttu787689_page0.htm Verkkoversio]</ref>
Naisten erilainen asema ilmenee myös siinä, että sanajulistajan tehtävä on naisilta kielletty eivätkä he pääse myöskään vaikuttamaan suoraan liikkeen hallintoon eivätkä päätöksentekoon. Mikäli nainen on paikallisen rauhanyhdistyksen jäsen, hänellä on periaatteessa tasavartainen rivijäsenen puhe- ja äänioikeus yhdistyksen vuosikokouksissa. Käytännössä naisia ei valita päätöksentekijöiksi. Joskus nainen voidaan valita paikallisen rauhanyhdistyksen johtokuntaan. Esimerkiksi liikkeen keskusjärjestön SRK:n 24-jäseniseen johtokuntaan ei ole koskaan valittu yhtään naista yhdistyksen yli satavuotisen olemassaolon aikana. Raamatun tulkinnasta ja opillisista ratkaisuista päätetään kaksi kertaa vuodessa kokoontuvassa puhujien kokouksessa, jossa naiset eivät myöskään ole edustettuna, koska naisella ei ole oikeutta tulla nimetyksi puhujan tehtävään. SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen on todennut naisista sananjulistajina: "Sananpalvelijana vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on ollut ja on mies, ''saarnamies''." <ref>[http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=416062 Kaleva]</ref> "Minä en siihen ota kantaa, mutta lähtökohtana on ollut se, että johtokunnan koostumus nousee Uuden testamentin vanhin-ajatuksen pohjalta. Uuden testamentin mukaan seurakuntien päättäjät olivat miehiä kuten nyt meidän piirissämme. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä naisia on myös johtokunnissa. – – Siitä, voisiko nainen olla liikkeessämme puhujana, ei minun korviini ole tullut edes keskustelua.”<ref name="kaleva_20090322" />
Vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään avioeroa syntinä. Hylätty puoliso ei saa solmia uutta avioliittoa niin kauan kuin entinen puoliso elää (SRK:n kannanotto "Oikea ja väärä").<ref name="srk.fi">http://www.srk.fi/index.php?p=artikkeli_1</ref> Avioitumiskiellosta on seurannut monille lestadiolaisille vaikeita elämäntilanteita, sillä kiellosta seuraa väistämättä, että vanhoillislestadiolainen hylätty puoliso ei voi avioitua useinkaan koko elämänsä aikana, eikä ainakaan vielä silloin, kun lapset ovat pieniä ja toisen aikuisen tukea lasten kasvatuksessa ja hoidossa kaivattaisiin eroperheessä eniten. Monessa tapauksessa lestadiolainen hylätty puoliso joutuu huolehtimaan yksinhuoltajana usein suurestakin lapsijoukosta lasten aikuisuuteen saakka (mikäli hän haluaa edelleen pysytellä uskonyhteisössä eikä siis riko avioitumiskieltoa).{{Lähde}}
Koska nuorten seurusteluvaiheessa avoliitto on syntiä ja kaikenlainen esiaviollinen seksuaalisuus on kiellettyä, tämä johtaa usein lestadiolaisten nuorten vetäytymiseen tiiviisti vain oman liikkeen jäsenten keskuuteen.<ref name="mtv3.fi"/><ref>http://lestadiolaisuus.info/media/</ref> Tämä heikentää ystävyyssuhteiden rakentamista lestadiolaisyhteisön ulkopuolelle.{{Lähde}} Avioitumista ei-lestadiolaisen kanssa on tavattu pitää syntinä<ref>Päivämies 29.11.1978.{{Lähde tarkemmin}}</ref>.
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä elää homoseksuaaleja, mutta liikkeen keskusjärjestön SRK:n kannaoton (2005) mukaan homosuhteet ovat syntiä.<ref name="srk.fi"/> He eivät siten voi elää avoimesti homoseksuaalisuutensa tunnustaen. Lestadiolaiselle homoseksuaalille ei ole luvallista elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Liikkeessä opetetaan, että homoseksuaalisuus on synnillinen taipumus, josta voi "vapautua Jumalan armon voimin".<ref>http://suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/2210878.pdf</ref>
Moni vanhoillislestadiolaistaustainen on kokenut irrottautumisen herätysliikkeestä sosiaalisesti ja psyykkisesti vaikeana.<ref name="laakso-tirronen_1990"/><ref name="tuomaala_2001"/><ref name="Kukkula, Tanja 2007"/>. Vanhoillislestadiolaisuuteen kasvatetaan kotona ja lapsi liitetään jo pikkulapsena lestadiolaiseen uskonyhteisöön. Rauhanyhdistyksen piirissä tehdään määrätietoista lapsi- ja nuorisotyötä, joka kytkee lapset ja nuoret tiiviisti yhteisöön koko nuoruuden ajaksi ja käytännössä eristää heidät ei-lestadiolaisista ikätovereista.{{Lähde}} Nuorena aikuisena sosiaalinen verkosto rakentuu siten pitkälle pelkästään vanhoillislestadiolaisen yhteisön varaan. Moni nuori on kokenut liikkeen kontrolloivaksi ja ahdistavaksi, esimerkiksi ulkonäköön, musiikkiharrastuksiin ja seurusteluun liittyvien normien takia.{{lähde?}} Mikäli irrottautuu uskonyhteisöstä, jää usein kokonaan vaille sosiaalista verkostoa ja ystäviä, eli tavallaan "tyhjän päälle". Moni onkin joutunut rakentamaan identiteettinsä, elämäntapansa ja ystävyyssuhteensa alusta alkaen uudelleen mm. terapian avulla.<ref name="Kukkula, Tanja 2007"/><ref name="laakso-tirronen_1990">Laakso-Tirronen 1990, Uskonnollisesta ryhmästä irtautuminen. Seitsemän kuvausta irtautumiskriisistä ja kriisiprosessin analyysi. Uskontotieteen tutkielma, Helsingin yliopisto</ref><ref name="tuomaala_2001"/>
Moni entinen lestadiolainen ja lestadiolaisuudesta eroon pyrkivä on saanut tukea myös Internetin keskustelupalstoista, joissa keskustelijat voivat vaihtaa kokemuksiaan anonyymisti. Myös Uskontojen uhrien tuki ry on auttanut lestadiolaisia levittämällä tietoa ja järjestämällä vertaistukitapaamisia.{{Lähde}}
Liike suhtautuu kielteisesti televisioon. TV-vastaanottimen hankkiminen kotiin määriteltiin synniksi vuonna 1963 SRK:n vuosikokouksen päätöksellä.<ref>10.7.1963; ks. esim. Muutoksen keskellä: SRK:n vuosikirja 2007. Oulu: SRK, 2007, s. 48, 135–136</ref>. Suhtautuminen Internetiin on myös jossain määrin kriittinen. Televisio-ohjelmien seuraamista Internetin kautta ei tiettävästi kuitenkaan pidetä syntinä.<ref name="Miettinen, Anssi 2006"/>. Nuoria on toisaalta kehotettu välttämään osallistumista uskonnollisiin nettikeskusteluihin.{{Lähde}}
== Lähteet ==
| 