Ero sivun ”Tomismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: fa:تومیسم
p kh
Rivi 58:
Tomismi pysyi kuitenkin pitkään lähes pelkästään dominikaaniteologien oppina. Myöhäiskeskiajan merkittävin tomisteihin kuuluivat muun muassa [[Giovanni Capreolo]] (1380–1444) ja [[Tommaso de Vio]] (1468–1534). 1500-luvulla tomismin omaksuivat espanjalaiset [[Jesuiitat|jesuiittateologit]], kuten [[Francisco Suárez]], [[Francisco de Vitoria]] ja [[Francisco Toledo]].
 
Vähitellen tomismista tuli katolisen kirkon virallinen oppi, tarjotenjoka tarjosi yhtenäisen, johdonmukaisen ja selkeän opin sekä aineellisesta että henkisestä maailmasta. Se pysyi johdonmukaisena oppina aina [[Newtonin liikelait|newtonilaisen mekaniikan]] kehittämiseen sekä [[Rationalismi (tietoteoria)|rationalismin]] ja [[empirismi]]n nimellä tunnettujen tieto-opillisten koulukuntien nousuun saakka.
 
Tomismi ei vaikuttanut ainoastaan katoliseen kirkkoon vaan epäsuorasti myös [[Protestanttinen kirkko|protestanttisiin kirkkoihin]], jotka syntyivät suuressa määrin kapinana tomistista oppia vastaan.
Rivi 78:
Philip Schaff kirjoitti teoksessaan ''Schaff-Herzog Encyclopedia of Religion'':
 
:”Akvinolaisen kaksi merkittävintä ominaisuutta olivat hänen suuri lahjansa systematisoida ja hänen kykynsä esittää asioita yksinkertaisesti ja havainnoillisesti. Edeltävien sukupolvien, erityisesti [[Aleksanteri Halesilainen|Aleksanteri Halesilaisen]], työ oli keventänyt tehtävää aineiston valinnan ja järjestämisen osalta; toisaalta, se oli lisännyt ongelmien lukumäärää ja laajentanut väittelyä valtavasti, heikentäen ajatuksenkulun ykseyttä ja selkeyttä. Tuomas oli se, joka teki tästä paljoudesta yhden yhtenäisen ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Hänen aristotelisminsa, sen uusplatonilaisilla aineksilla, tulee myös ottaa huomioon. Hän ei ollut ainoastaan filosofisissa ajatuksissaan ja maailmankäsityksessään velkaa AristoteelleAristoteleelle, vaan koko teologisen ajattelunsa kehikon osalta; Aristoteleen metafysiikka ja etiikka sanelivat hänen järjestelmänsä pääsuunnan. Tässä hän saavutti puhtaasti rationaalisen kehyksen massiiviselle ajattelun pyhäkölleen Jumalasta, maailman rationaalisesta syystä, ja ihmisen pyrkimyksestä hänen puoleensa. Tämän jälkeen hän täytti sen opeillaan kirkosta ja ilmoituksesta. Hän onnistui kuitenkin pitämään kirkon opin uskottavana ja perusteltuna. Viimeinen mainitsemisenarvoinen Tuomaan piirre on hänen moitteeton oikeaoppisuutensa. – – Tämä asema kirkonopettajana kasvoi suuremmaksi paavien Leo X (1520) ja Leo XIII (1900) välisenä aikana; jopa nykyään katolinen kirkko säilyttää antiikin maailmankuvan ja vanhat kirkon opit siinä muodossa, missä Tuomas Akvinolainen antoi ne.”<ref>[http://www.ccel.org/ccel/schaff/encyc13a.titlepage.html Schaff, Philip: ''Schaff-Herzog Encyclopedia of Religion'']</ref>
 
=== G.K. Chesterton ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tomismi