''Elinan surman'' ensi-ilta oli 4. syyskuuta 1938 kymmenessä Suomen kaupungissa. Viipurissa se oli uuden Palatsi-elokuvateatterin avajaiselokuvana. Elokuvan menestyksestä ei ole tarkkoja tietoja, mutta teatteriesityskertojen määrän mukaan arvioituna se jäi hieman alle vuoden 1938 keskitason.<ref name="elo-muu" />
''Elinan surma'' sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Von Numersin näytelmä ja ''Kantelettaren'' runo olivat vuoden 1938 katsojille edelleen varsin tuttuja, ja semikä heijastui myös kritiikissä. Yleisen mielipiteen ilmaisi osuvasti [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] kriitikko S-ö: "Kun”Kun jokin näytelmä on suurelle yleisölle teatterista käsin niinkin tunnettu kuin ''Elinan surma'', ei luonnollisestikaan voida välttyä vertauksien teosta ja eriävistä mielipiteistä siitä, miten tämä kansanballadi olisi ollut filmille sovellettava."” [[Suomen Sosiaalidemokraatti|Suomen Sosiaalidemokraatin]] kriitikko H. V. piti elokuvaa pitkäveteisempänä kuin näytelmää, koska "filmi”filmi ei näet siedä sellaista toiminnan viivyttelyä kuin näytelmä"näytelmä”. [[Hufvudstadsbladet]]in kriitikko Hans Kutter ajatteli samoin ja piti elokuvaa vain filmatisoituna teatterinäytelmänä.
[[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko -rk- oli puolestaan sitä mieltä, että vaikka balladin sisin henki oli saavutettu, elokuva käytti liiaksi puhenäyttämön keinoja eikä "filmitaiteen”filmitaiteen omia ja omalaatuisia keinoja – lähikuvausta, vertauskuvaa ja muunnelmia"muunnelmia”.<ref name="elo-sisältö" />
Ilta-Sanomien S-ö piti kuitenkin ''Elinan surmaa'' puutteistaan huolimatta "puhtaasti”puhtaasti filmaattisessa suhteessa saavutukseksi, joka antaa uskoa ja luottamusta suomalaisen elokuvan tulevaisuuteen"tulevaisuuteen”. [[Ajan Suunta|Ajan Suunnan]] -rkk- piti puolestaan elokuvaa ohjaaja Kaarnan "pitkän”pitkän elokuvauran loistavimpana saavutuksena"saavutuksena”. Samoilla linjoilla oli [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] S. S., joka piti elokuvaa Kaarnalle "kauniina”kauniina ja kannustavana voittona"voittona”.<ref name="elo-sisältö" />
Kriitikot olivat kuitenkin jokseenkin yksimielisiä siitä, että näyttelijät suoriutuivat hyvin tehtävissään. Monien mielestä [[Ella Eronen]] teki elokuvan väkevimmän roolityön: "Jos”Jos suoritukset halutaan ryhmittää jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, kuulunee ensimmäinen sija Ella Eroselle. Hänen Kirsti Fleminginsä kohosi paikoitellen tasolle, jollaista ainakin kotimaisissa elokuvissa on nähty kovin harvoin, jos koskaan."” (Ajan Suunnan kriitikko -rkk-).<ref name="elo-sisältö" />
