TomJulkisuuteen Pöystinäyttelijänä nousinousseesta julkisuuteenPöystistä näyttelijänäon mutta ontullut 2000-luvulla yksi [[Suomi|Suomen]] suosituimmista puhujista. Hänen mieluisimpia puheenaiheitapuheenaiheitaan ovat henki ja mielekkyys, [[yhteisöllisyys]] ja yhteisvastuu, [[arvot]] ja arvostaminen sekä mokaamisen ja ristiriitojen välttämättömyys. Esiintymisissä näkyy vuosien näyttelijätausta: vakavaa asiaa keventävät tarinat sekä [[Imitaatio|imitaatiollaimitaatio]]lla höystetty [[komiikka]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/uutiset/ex-nayttelija_tom_poysti_olen_hyvin_huolissani_suomalaisten_paattajien_moraalikasityksesta/5549370 | Nimeke=Ex-näyttelijä Tom Pöysti: Olen hyvin huolissani suomalaisten päättäjien moraalikäsityksestä! | Julkaisu=Yle Uutiset | Ajankohta=22.4.2010 | Viitattu=17.6.2012}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.starpoint.fi/puhuja-valmentaja/tom-poeysti/398 | Nimeke=Puhujaesittely | Viitattu=17.6.2012}}</ref>
== Näyttelijänä ==
Näyttelijäperheen vesan – [[Lasse Pöysti|Lasse Pöystin]] ja [[Birgitta Ulfsson|Birgitta Ulfssonin]] pojan – oma näyttelijänura käynnistyi varsinaisesti [[Teatterikorkeakoulu|Teatterikorkeakoulussa]]ssa vuonna 1975. Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat [[teatteri]]-, [[elokuva]]-, [[televisio]]- ja [[radio]]produktioissa, pääasiassa kevyissä ja/tai koomisissa rooleissa. Pöysti oli tosin näytellyt ensimmäisen elokuvaroolinsa jo 11-vuotiaana elokuvassa ''[[Osteri ja helmi]]'' (vuonna 1965).
Pöystiä nähtiin lukuisissa tv-viihdesarjoissa, elokuvissa, [[Uusi Iloinen Teatteri|Uudessa Iloisessa Teatterissa]] ja myös musikaaleissa ([[Cats]] ja [[Pieni kauhukauppa (musikaali)|Pieni kauhukauppa]]). Monet muistavat hänet kenties parhaitenmyös ''[[Vääpeli Körmy]]'' -elokuvien vänrikki Nappulana.
Vuonna 1985 julkisuuteen ja näyttelijäntyöhön väsähtänyt Pöysti otti aikalisän ja lähti kiertämään [[Maapallo|maapalloamaapallo]]a. Estradeille hän palasi 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Pöysti perusti kollegoidensa kanssa [[Komediateatteri Arena|Komediateatteri Arenan]]n Helsingin [[Hakaniemi|Hakaniemeen]].
Henkisesti jälkeenjäänen rikollisen rooli [[Åke Lindman]]in elokuvassa ''[[Timo Harjunpää|Harjunpää ja kiusantekijät]]'' (1993) sekä traagisen pankkiryöstäjän rooli [[Lauri Törhönen|Lauri Törhösen]] elokuvassa ''Mannen utan ansikte'' (1995) toivat yleisön eteen vakavamman Pöystin. Viimeisessä teatteriroolissaan (2000), [[Samuel Beckett|Samuel Becketin]]in "[[Huomenna hän tulee]]" -tragikomediassa, hän näytteli ensimmäisen ja samalla ainoan kerran isänsä Lasse Pöystin kanssa. Tämän jälkeen Pöystiä ei ole juurikaan televisiossa eikä teattereisa nähty, mutta ääninäyttelijänä häntä on tämänkin jälkeen vielä kuultu, muun muassa elokuvissa ''[[Röllin sydän]]'', ''[[Nemoa etsimässä]]'' ja ''[[Lehmäjengi]]''.
