Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Eiköhän kenraali-isä ansaitse omankin artikkelin.
Rivi 37:
Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin [[Fagerholmin I hallitus|sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta]] myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä arkkitehdeistä. Enckell oli Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana sekä Pariisin (uudessa) rauhankonferenssissa elokuussa 1946 että YYA-sopimuksesta neuvoteltaessa Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän allekirjoitti Suomen edustajana [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksen]] [[10. helmikuuta]] [[1947]] – pahojen kielien mukaan pääministeri [[Mauno Pekkala]]n ollessa "huonovointinen"{{lähde}} – ja yhtenä edustajista myös [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] [[6. huhtikuuta]] [[1948]]. Enckell jäi eläkkeelle viimein vasta 73-vuotiaana.<ref name="KB" />
 
Enckell kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan Vapaudenristin (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että Valkoisen Ruusun suurristin (jälkimääiseläjälkimmäisellä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.<ref name="KB" /> Enckell julkaisi vuonna 1956 kaksiosaiset muistelmat, jotka keskittyivät Suomen itsenäistymisen aikoihin ja 1920-lukuun.
 
==Perhe==