Ero sivun ”Edvard I (Englanti)” versioiden välillä

Vuonna [[1267]] Montgomeryn rauhassa [[Llywelyn Viimeinen]] oli laajentanut Walesin alueita etelämmäksi ja saavuttanut [[Walesin prinssi]]n arvonimen. Llywelyn ei kuitenkaan suostunut antamaan uskollisuuden valaa kuninkaalle, joten tämä päätti käyttää voimakeinoja hänen alistamisekseen. Edvard kieltäytyi hyväksymästä isänsä tekemää rauhaa ja palkkasi vuonna [[1275]] merirosvot kaappaamaan [[Eleonoora de Montfort]]in, Simon de Montfortin ainoan tyttären. Tämä oli matkalla Ranskasta (jossa oli ollut maanpaossa) Walesiin naidakseen Llywelynin. Vuonna [[1276]]-[[1277]] Edvard kävi ensimmäisen sotaretkensä Walesin prinssiä vastaan. Llywelyn vangittiin [[Snowdonia]]n vuorilla. Seuranneessa [[Aberconwyn rauha]]ssa Eleonoora vapautettiin ja Llywelynin sallittiin mennä naimisiin hänen kanssaan. Loistava hääseremonia pidettiin [[WorchesterinWorcesterin katedraalituomiokirkko|Worcesterin tuomiokirkossa]]ssa ja Edvard vastasi kuluista. Llywelyn sai pitää Walesin prinssin arvonsa, mutta maa-alueista hänelle jätettiin vain pieni pala [[Gwynedd]]ia.

Vuonna [[1282]] Llywelynin nuorempi veli [[Dafydd ap Gruffydd]] aloitti kapinan. Llywelyn kuoli pian tämän jälkeen. Sitten Edvard tuhosi jäljelle jääneen vastarinnan, kaapaten, brutaalisti kiduttaen ja teloittaen Dafyddin seuraavana vuonna. Suojellakseen valloitustaan hän rakennutti massiivisia kivilinnoja ympäri Walesia. Näistä [[Caernarfonin linna|Caernarfonin]], [[Beaumarisin linna|Beaumarisin]] ja [[Harlechin linna]]t ovat säilyneet nykypäiviin. [[Rhuddlan-asetus|Rhuddlanin asetuksella]] vuonna [[1284]] Walesista tuli osa Englantia. Vuonna [[1301]] Edvard I nimitti vanhimman poikansa Walesin prinssiksi, ja arvonimi on siitä lähtien ollut Englannin kuninkaan vanhimmalla pojalla.