Ero sivun ”Ilmataisteluohjus” versioiden välillä

'''Ilmataisteluohjus''' on [[ilmatorjuntaohjus]], joka laukaistaan lentokoneesta[[lentokone]]esta tai helikopterista[[helikopteri]]sta toisen lentokoneen tai helikopterin tuhoamiseksi. Merkittäviä teknisiä eroja ilmataisteluohjuksen ja varsinaisen ilmatorjuntaohjuksen välillä ei ole sillä ensinmainittuja voidaan käyttää ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksina, kuten norjalaisessa [[NASAMS]]-järjestelmässä.

Ensimmäiset ilmataisteluohjukset olivat [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] kehitettyjä ilmasta ilmaan-raketteja jotka muistuttivat muodoltaan [[ilotulitusraketti|ilotulitusraketteja]]. [[toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] loppupuolella [[Natsinatsi-Saksa]]ssa kehitettiin ensimmäinen varsinainen ilmataisteluohjus, [[RK344]]- ohjus joka tunnisti maalinsa (yleensä [[B-17]]-pommikoneet) äänen perusteella. Näitä ohjuksia ei sittemmin käytetty toisessa maailmansodassa. Ensimmäinen [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] tekemä ilmataisteluohjus oli vuonna [[1946]] käyttöönotettu [[yhdysvallatYhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[AIM-4 Falcon]].

Nykyään ilmataisteluohjukset ovat melkein aina tutka- tai infrapunahakuisia, 2–4 m pitkiä solakoita ohjuksia. Niiden kantomatka on harvoin alle 10 km, mutta joskus jopa yli 150 km. [[Hävittäjä (lentokone)|HävittäjälentokoneetHävittäjälentokone]]et kantavat tyypillisesti kahta infrapunahakuista ilmataisteluohjusta siipien kärjissä, ja usein kahdesta neljään tutkahakuista ohjusta siivissään. Tällainen varustus on tyypillinen esimerkiksi [[Suomen ilmavoimat|Suomen ilmavoimien]] käyttämissä [[F/A-18 Hornet|Horneteissa]]. Suomessa on käytössä kahden tyyppisiä ilmataisteluohjuksia, AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjuksia M- ja X-versiona sekä AIM-120 AMRAAM -tutkaohjuksia.