Ero sivun ”Panssarilaiva Potemkin (elokuva)” versioiden välillä

| kesto = 75 min.

'''''Panssarilaiva Potemkin''''' [{{IPA|pʌ'tʲomkʲɪn}}] ({{k-ru|Броненосец Потёмкин|Bronenosets Potjomkin}}) on [[Sergei Eisenstein]]in vuonna 1925 ohjaama neuvostoliittolainen[[neuvostoliitto]]lainen [[mykkäelokuva]], jonka tuotti [[Goskino]]. Elokuva on kuvitteellinen ja ylistävä kuvaus tapahtumasta, jossa panssarilaiva ''[[Potjomkin (laiva)|panssarilaiva Potjomkinin]]'' miehistö nousi kapinaan vuonna [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|1905]]. Elokuvaa on luonnehdittu yhdeksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmreference.com/Films-Bo-Ca/Bronenosets-Potemkin.html | Nimeke = Bronenosets Potemkin | Tekijä = Dunagan, Clyde | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Film Reference | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.2.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>

[[Suomi|Suomessa]] elokuva sai ensi-iltansa 4. tammikuuta 1952 Royal-elokuvateatterissa. Uusintaesitys tapahtui 10. helmikuuta 1978.<ref>Bagh 1999, s. 24.</ref>

Ensimmäisessä jaksossa panssarilaivan miehistö saa pilaantunutta lihaa[[liha]]a ruoakseen. Laivan lääkäri huomaa lihassa kuhisevat madot mutta kiistää niiden olemassaolon. Kapinamieli alkaa kyteä miehistön joukossa, ja matruusi Vakulintšuk puheillaan vain vahvistaa kapinan oikeutta.

Neljännen osan alussa nähdään ehkä elokuvahistorian tunnetuin väliteksti: "Äkkiä”Äkkiä!"” Sotilassaappaita ilmestyy kuvaan, ja verilöyly alkaa Odessan portailla. Ihmiset ryntäilevät paniikissa sinne tänne. Erästä äitiä ammutaan, ja hänen kuljettamansa lastenvaunut alkavat vieriä alas portaita. Pientä poikaa ammutaan, ja hänen äitinsä nousee uhmaamaan ampuvia sotilaita. Samoin panssarilaiva Potjomkin vastaa sotilaiden tuleen.

[[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] elokuvaa ei juuri levitetty ensimmäisten esityksiensä jälkeen, ja se uhkasi kadota kaikkien muiden tuotantojen sekaan, koska neuvostoelokuva ei ollut vielä saavuttanut arkkitehtuurin[[arkkitehtuuri]]n ja teatterin kaltaista suosiota. Runoilija [[Vladimir Majakovski]] puuttui asiaan, sillä hänen hyvä ystävänsä runoilija [[Nikolai Asejev]] oli osallistunut elokuvan välitekstien sommitteluun. Majakovskin vastapuolelle joutui Sovkinon levitysorganisaation johtaja [[Konstantin Švedtšikov]]. Hän oli Leninin[[Vladimir Lenin]]in ystävä ja poliitikko, eikä hän ymmärtänyt elokuvista paljonkaan. Majakovski esitti Švedtšikoville jyrkän vaatimuksen elokuvan levittämisestä ulkomaille ja uhkasi Švedtšikovin päätyvän historian lehdille roistona. Majakovskin lisäksi myös muut taivuttelivat Švedtšikovia levittämään elokuvaa, ja jatkuvan painostuksen jälkeen Sovkino lopulta lähetti elokuvan Berliinin. Siellä ''Panssarilaiva Potemkinista'' tuli valtava menestys, ja elokuva otettiin uudelleen Moskovan ohjelmistoon. Elokuvan suosio tuotti myös varjopuolen: suosiosta hullaantuneet Sovkinon edustajat myivät elokuvan alkuperäisnegatiivin Berliiniin, missä se myöhemmin hävisi kokonaan.<ref>Bagh 1999, s. 32–34.</ref>

Elokuvan suosion myötä [[natsi-Saksa|Saksan]] propagandaministeri [[Joseph Goebbels]] kehotti saksalaisia elokuvantekijöitä tekemään ''Panssarilaiva Potemkinista'' natsiversion. Eisenstein ei pitänyt ajatuksesta ja kirjoitti Goebbelsille halveksuvan kirjeen, jossa hän totesi ettei [[kansallissosialismi|kansallissosialistisessa]] realismissa ollut totuutta ja realismia.<ref>Bagh 1999, s. 34.</ref>

Vuoden 1958 Brysselin [[maailmannäyttely]]ssä 117 elokuvahistorijoitsijaa ja -kriitikkoa 27 maasta äänesti ''Panssarilaiva Potemkinin'' "kaikkien”kaikkien aikojen ja kaikkien kansojen parhaaksi elokuvaksielokuvaksi”."<ref>Valkola 1984, s. 150.</ref>

Suomessa elokuvasensuuri suhtautui 1920- ja 1930-luvulla erityisen kriittisesti bolševistiseksi määriteltyyn neuvostopropagandaan ja ''Panssarilaiva Potemkin'' kiellettiin "bolševistisena"”bolševistisena” jo ennen sen maahantuontia.<ref>Sedergren 2006, s. 29–31.</ref> Kuitenkin 1930-luvulla elokuvaa voitiin esittää Suomessa Projektion-elokuvakerhon näytöksissä, joissa se sai hyvän vastaanoton. ''Panssarilaiva Potemkin'' kiellettiin useissa maissa, ja esimerkiksi Italiassa[[Italia]]ssa sitä voitiin Suomen tavoin vain esittää elokuvakerhoissa 1930-luvulla.<ref>Bagh 1999, s. 35.</ref> Suomessa elokuva vapautui kiellosta vuonna 1951.<ref>Sedergren 2006, s. 194.</ref> Valtion elokuvatarkastamo hyväksyi elokuvan vuoden 1950 ääniversion ja Suomen ensi-ilta tapahtui vuoden 1952 tammikuussa.<ref>Valkola 1984, s. 150</ref>