1850-luvulla juutalaisia koskevaa lainsäädäntöä kevennettiin entisestään, ja heitä alkoi muuttaa RiiaanRiikaan Puolasta, Valko-Venäjältä ja Liettuasta. Vuonna 1867 Riiassa asui 5 254 juutalaista, mutta 1881 heitä oli jo 14 222. Juutalaisia oli paljon myös Kuurinmaan ja Zemgalen pienissä kaupungeissa, esimerkiksi [[Tukum]]issa heitä oli 46,5 % väestöstä ja [[Bauska]]ssa 59,4 %. Valtaosa heistä puhui jiddišiä, josta kehittyi Kuurinmaalta oma murteensa. Monet heistä osasivat myös saksaa. Latgalessa juutalaiset siirtyivät enenevässä määrin venäjän kielen käyttöön. 1890-luvulla alkoi juutalaisten muutto Palestiinaan siionismiin kohdistuneen mielenkiinnon kasvaessa. Sionismin suosion kasvun ohella kasvoi myös vallankumouksellisten liikkeiden suosio. Esimerkiksi RiiaanRiikaan ja DagavpilsiinDaugavpilsiin perustettiin juutalaisten sosialidemokraattinen unioni. Vuonna 1905 sosialidemokraattinen puolue osallistui yleislakkoon ja mielenosoitukseen, jossa kuoli 73 mielenosoittajaa. 1900-luvun alussa juutalaisten määrä kasvoi entisestään Riian teollistumisen myötä. Vuonna 1914 Latviassa oli jo 190 000 juutalaista. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa monet tehtaat evakoitiin ja juutalaiset siirtyivät niiden mukana. Lisäksi vuonna 1915 pakkosiirrettiin noin 50 000 juutalaista Zemgalesta ja Kuurinmaalta Ukrainaan.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 392–394</ref>
===Itsenäisessä Latviassa===
Latvian itsenäistyttyä juutalaiset saivat samat oikeudet kuin muutkin latvialaiset. Monet Latgalen juutalaiset muuttivat RiiaanRiikaan töihin kaupan ja teollisuuden aloille. Valtionhallinnossa heitä oli suhteellisen vähän suhteessa heidän määräänsä ja huolimatta heidän korkeasta koulutustasostaan. Vuosina 1920–1927 kaikista yliopistotutkinnon suorittaneista 12,76 % oli juutalaisia. 1930-luvulla kasvoi Latvia latvialaisille -ajatuksen kannatus ja esimerkiksi juutalaisten omistamia tekstiilitehtaita kansallistettiin. Neuvostomiehitys lakkautti juutalaisten yhdistyksiä, ja heidät poistettiin päättävistä elimistä. Kesäkuussa 1940 melkoinen osa juutalaisista kyyditettiin Neuvostoliittoon.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 394–395</ref>
