Versio 9. lokakuuta 2011 kello 22.57 muokkaa ZacheBot (keskustelu \| muokkaukset) botit, seulojat 137 932 muokkausta Lisätään Metatieto-malline ← Vanhempi muutos		Versio 4. tammikuuta 2012 kello 02.16 muokkaa kumoa Haltiamieli (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 70 517 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Lähteetön}} [[~~Kuva~~Tiedosto:Flute.jpg\|thumb\|350px\|Jalometallista tehty, c-jalalla ja umpiläpillä varustettu poikkihuilu]] '''Poikkihuilu''' (~~lat.~~ {{k-la\|fistula Germanica}}) on [[puupuhaltimet\|puupuhaltimiin]] kuuluva soitin, jota yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan [[huilu]]sta. Soitettaessa poikkihuilua pidetään vaakasuorassa soittajan oikealla puolella siten, että oikea käsi on kauimmaisena. Ääni syntyy puhallettaessa soittimen alkupäässä olevan ääniaukon yli siten, että osa ilmavirrasta osuu aukon vastakkaisen puolen terävään reunaan. Avaamalla ja sulkemalla läpillä peitettäviä äänireikiä, saadaan soivan ilmapatsaan pituutta muutettua, jolloin samalla sävelkorkeus muuttuu. Nykyaikaisessa poikkihuilussa on kolme osaa: suukappale, runko sekä jalka, jonka pituudesta riippuu matalin soitettavissa oleva sävel. Yleisin on c-jalka (matalin sävel keski-c), hiukan harvinaisempi on h-jalka (matalin sävel pieni h). Kokeilumielessä on valmistettu myös joitain d-jalkoja (matalin sävel yksiviivainen d). Rivi 10 ⟶ 11: Poikkihuilut valmistetaan nykyään enimmäkseen metallista. Oppilassoittimet ovat yleensä hopeoitua [[messinki]]ä tai uushopeaa. Ammattikäyttöön tarkoitetut metallihuilut valmistetaan kuitenkin soittajan mieltymysten mukaisesta arvometallista kuten [[hopea]]sta, [[kulta\|kullasta]] tai [[platina]]sta. Orkesterisoittajat suosivat hopeasta tehtyjä huiluja niiden kantavan äänen vuoksi. Usein yhdistetään myös esimerkiksi kultainen suukappale hopeiseen runkoon. Joissakin suukappaleissa on yhdistetty hopeiseen tai kultaiseen putkiosaan puinen tai kultainen huulilevy. Huilun alkuperäinen materiaali, puu, on viime vuosina saavuttanut taas suosiota; yleisin puulaji on [[grenadilla]]. Puuta voi olla koko huilu tai pelkkä suukappale tai runko. Puisen huilun ääni on metallista pehmeämpi. Suomessa on hiukan jalansijaa saanut [[hiilikuitu\|hiilikuidusta]] valmistettu poikkihuilu. [[Puuhuilu]] eli puinen poikkihuilu on [[Irlantilainen kansanmusiikki\|irlantilaisessa kansanmusiikissa]] käytetty soitin. ==Poikkihuilun muunnoksia== ''[[Piccolo]]'' on pituudeltaan vain puolet tavallisesta poikkihuilusta, eikä siinä ole jalkaosaa. Piccolon ääni on huilun ääntä tasan [[oktaavi]]n korkeampi. Piccoloiden suosituin valmistusmateriaali on jo pitkään ollut puu; metalliset ovat jääneet lähes täysin ~~jääneet~~ pois käytöstä. Oppilassoittimia valmistetaan myös muovista. ''Alttohuilu'' on tavallista poikkihuilua hiukan pidempi: soitin on g-vireinen, eli sillä soitetut sävelet soivat puhdasta [[kvartti]]a matalammalta kuin nuotteihin merkityt. Alttohuilua vielä suurempi huilu on ''bassohuilu'', joka soi ~~[[oktaavi]]a~~oktaavia matalammalta kuin tavallinen poikkihuilu. Soittamisen helpottamiseksi sen suukappale on käyrä, jotta tarvittava sävelkorkeus saadaan aikaan unohtamatta soittajan fyysisiä rajoituksia. Sama idea on pienen huilistin ensimmäisessä suukappaleessa: soittaminen käy mahdottomaksi jolleivat sormet yllä läpille. Altto- ja bassohuilut valmistetaan yksinomaan metallista. {{Metatieto}}

Ero sivun ”Poikkihuilu” versioiden välillä