Ero sivun ”Isaak Levitan” versioiden välillä

| kuolinpäivä = [[4.{{Kuolinaika elokuuta]]ja [[ikä|30|8|1860|4|8|1900]]}}

'''Isaak Iljitš Levitan''' ({{k-ru|Исаак Ильич Левитан}}; [[30. elokuuta]] [[1860]] – [[4. elokuuta]] [[1900]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] [[maalaustaide|taidemaalari]], joka oli ''peredvižnikkien'' eli [[Vaeltajat|Vaeltajiksi]] kutsutun, kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän tuli tunnetuksi realistisella ja koruttomalla maisemamaalauksellaan. Hänen maalauksissaan alakuloinen luonnonlyriikka sai yleisinhimillisen merkityksen; inhimillinen suuruus ylitti henkisen ahdistuksen.

Levitan syntyi [[Liettua]]ssa [[juutalaiset|juutalaiseen]] perheeseen, jonka mukana hän muutti vuonna [[1870]] [[Moskova]]an. Hän aloitti uransa varhain, ja töitä oli julkisesti näytteillä jo vuonna [[1877]]. Hänen uransa jatkui menestyksekkäänä läpi [[18801880–1890-luku|1880–]][[1890-luku]]jenlukujen, ja sen katkaisi vasta sairauden aiheuttama kuolema elokuussa 1900, jolloin taiteilija oli 39 vuoden ikäinen.

Levitan piti itse tärkeimpänä työnään monumentaalista maalausta ''Ikuisen levon aika'': ´´Siinä”Siinä olen kokonaisvaltaisesti mukana, siinä on minun psyykeni ja koko minun sisimpäni.''”<ref>Iliana Mejias-Ojajärvi: ''Venäjän maalaustaide'', s. 151.</ref>

Levitan oli maailmankuulu jo vuonna [[1897]], jolloin hänet valittiin MuncheninMünchenin Sezessionin jäseneksi. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1898 ja hänet kutsuttiin johtamaan Moskovan maalaus- kuvanveisto- ja rakennustaiteen opiston maisemaluokkaa. Hän ei mennyt koskaan naimisiin ja kuoli lapsettomana. Isaak Levitan haudattiin juutalaiselle hautausmaalle Dorogomilovoon[[Dorogomilovo]]on, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin huhtikuussa [[1941]] [[Novodevitšin hautausmaa]]lle [[Moskova]]anMoskovaan.

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Levitan, Isaak}}