Ero sivun ”August Langhoff” versioiden välillä

Langhoff polveutui tanskalaisesta Langgaard-suvusta ja hänen isänsä oli [[apteekkari]]. Langhoff suoritti [[kadettikoulu]]n erinomaisin arvosanoin, palveli sotilaana Venäjällä ja Suomessa, osallistui [[Turkin sota|Turkin sotaan]] ja oli [[Suomen kaarti]]n komentajana 1897–1899. Hänet nimitettiin 1906 ministerivaltiosihteeriksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] erotetun [[Constantin Linder]]in tilalle. Langhoff oli virkaan keisari [[Nikolai II]]:n ehdokas, ei suomalaisten. Hän kuitenkin omaksui [[Perustuslailliset|perustuslaillisen]] linjan, ja yritti huonolla menestyksellä jarruttaa [[Toinen sortokausi|toisen sortokauden]] kehitystä. Protestiksi asioiden kehitykselle Langhoff jätti 1911 alkaen useita keisarin hylkäämiä eroanomuksia ja erosi lopulta 1913, jolloin hänen seuraajakseen nimitettiin suomenvenäläinen [[Vladimir Markov]]. Tätä ennen Langhoff oli vuonna 1912 saanut [[vapaaherra]]n aatelisarvon ja on siten Suomen [[Ritarihuone]]en viimeinen aateloitu. Hän oli 1906 myös yliopiston vt. sijaiskansleri.<ref>{{Kansallisbiografia|id=3271|nimi=Langhoff, August|osa=5|tekijä=Jaana Gluschkoff|ajankohta=21.3.2005|sivu=736–737}}</ref> Langhoff sai vuonna 1912 [[vapaaherra]]n aatelisarvon ja on siten Suomen [[Ritarihuone]]en viimeinen aateloitu ja ainoa [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivien]] lakkauttamisen jälkeen aateloitu sekä ainoa suoraan vapaaherran arvoon korotettu.<ref>Matti Klinge: ''Keisarin Suomi'', s. 470. Schildts 1997.</ref>