Almuric
Almuric on yhdysvaltalaisen pulp-kirjailija Robert E. Howardin kirjoittama planeettaromanssi, joka ilmestyi postuumisti jatkosarjana Weird Tales -lehdessä touko–elokuussa 1939 ja kirjana 1964. Tarinan päähenkilö on yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, joka salaperäisen laitteen avulla siirtyy luolamiehiä ja outoja hirviöitä kuhisevalle planeetalle. Vanhanaikaisena miehenä hän nauttii löytämästään yksinkertaisemmasta elämästä ja erinäisten väkivaltaisten seikkailujen päätteeksi ottaa vaimokseen paikallisen naisen.
| Almuric | |
|---|---|
 Ensimmäinen kirjamuotoinen laitos vuodelta 1964.  Suomennoksen kansikuva. |
|
| Kirjailija | Robert E. Howard |
| Kieli | englanti |
| Genre | planeettaromanssi |
| Kustantaja | Ace Books |
| Julkaistu | 1964 |
| Ulkoasu | pehmeäkantinen |
| Sivumäärä | 157 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tuomas Kilpi |
| Kustantaja | Oppian |
| Julkaistu | 2019 |
| Ulkoasu | pehmeäkantinen |
| Sivumäärä | 202 |
| ISBN | 978-951-877-057-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Howard aloitti Almuricin kirjoittamisen 1934, mutta hylkäsi pian projektin ja kirjoitti sen sijaan Conan barbaari -romaanin Lohikäärmeen hetki, joka oli hänen ensimmäisen romaaninsa sitten vuoden 1928. Almuricissa Howard kierrättää aiemmista novelleistaan tuttuja teemoja ja juonielementtejä. Joidenkin arvioiden mukaan hän ei saanut romaania valmiiksi elinaikanaan, vaan sen viimeisteli joku toinen kirjoittaja. On jopa esitetty, ettei Howard olisi kirjoittanut Almuricia ensinkään, mutta tämä ei ilmeisesti pidä paikkaansa.
Almuricin arvostelut ovat olleet ristiriitaisia. Nykyään kirjaa pidetään kuitenkin lajityyppinsä pienimuotoisena klassikkona. Sen keskeisiä teemoja ovat barbarismin ja miehisyyden ylistäminen sekä modernin elämän epätyydyttävyys. Myös Howardin nyrkkeilyharrastus on tekstissä vahvasti esillä.
Juoni
Esau Cairn on 1900-luvun alun Yhdysvalloissa elävä ammattinyrkkeilijä, jolla on vaikeuksia sopeutua moderniin elämänmenoon. Kiero poliitikko huijaa hänet osalliseksi rikoksiinsa, ja raivostuneena Cairn surmaa poliitikon. Tiedemiesystävänsä avulla hän pakenee vieraaseen maailmankaikkeuteen, mistä tiedemies on löytänyt Almuric-nimisen elinkelpoisen planeetan.
Esau elää alkuun yksin ja alastomana. Hän taistelee outoja villipetoja vastaan ja kerää ravintonsa luonnosta. Myöhemmin hän törmää jättiläismäisiin apinamiehiin guraseihin. Gurasit ovat alkukantaisia ja väkivaltaisia mutta myös käytännönläheisiä ja rehellisiä, ja Esau pitää heidän elämäntapaansa monella tapaa maapallon arkea parempana. Voimallaan ja suorapuheisuudellaan Esau ansaitsee gurasien arvostuksen ja saa heiltä lempinimen Rautakäsi. Miehistä poiketen guras-naiset ovat kauniita ja näyttävät maapallon naisilta. Altha-niminen nainen muistuttaa myös mielenlaadultaan maapallon naisia ja kokee ulkopuolisuutta karkeiden ja yksinkertaisten gurasien joukossa. Esau ja Altha löytävät toisistaan sielunkumppanit ja rakastuvat.
Gurasien vihollisia ovat pahat yagat, jotka ovat mustia, siivekkäitä ihmisiä. Yagat kaappaavat Althan ja Esaun ja vievät heidät vangiksi Yuthla-kukkulalla sijaitsevaan kaupunkiinsa, johon pääsee vain lentämällä. Yagat teettävät kaikki työnsä orjilla ja keskittyvät itse irstailuun. Heidän johtajansa on paha kuningatar Yasmeena, joka yrittää vietellä Esaun. Tämä kieltäytyy kunniasta ja onnistuu pakenemaan kaupungista maanalaista salakäytävää pitkin.
Kotona Esau kehottaa keskenään sotivia guraseja sopimaan riitansa ja pelastamaan vangitut naisensa yagojen kynsistä. Guras-soturit tunkeutuvat salakäytävää pitkin Yuthlaan, surmaavat yagat ja vapauttavat orjat. Yasmeena vapauttaa viime tekonaan lonkerohirviön, jonka Esau surmaa. Tarinan lopussa Esau ja Altha avioituvat ja päättävät muuttaa gurasien elämää astetta sivistyneempään suuntaan.
Kirjoittaminen ja julkaisu
Robert E. Howard tarjosi kesäkuussa 1933 englantilaiselle kustantaja Denis Archerille novellikokoelmaa. Tammikuussa 1934 Archer kertoi olevansa kiinnostunut, mutta valitteli novellikokoelmien käyvän huonosti kaupaksi ja pyysi Howardilta 70 000 – 75 000 sanaa pitkän romaanin, joka edustaisi samaa tyyliä kuin novellit. Painosmääräksi suunniteltiin 5 000 kappaletta. Helmikuussa Howard alkoi kirjoittaa romaania, joka todennäköisesti oli Almuric. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kuitenkin luopui projektista. Romaanista oli tässä vaiheessa valmistunut ensimmäinen luonnos ja toinen versio oli puolivälissä.[1]
Helmi–maaliskuussa Howard sai myydyksi pienoisromaanin ”Mustan ympyrän kansa”, jonka päähenkilönä seikkaili hänen suosituin hahmonsa Conan barbaari. Almuricista luovuttuaan Howard ryhtyi kirjoittamaan Conan-romaania. Ensimmäinen yritelmä sijoittui Tombalku-nimiseen maahan, mutta tarina ei ollut toimiva, eikä Howard kirjoittanut romaanista kuin synopsiksen ja luonnostelman alusta. Eräs ”Tombalku”-luonnoksen keskeisistä henkilöistä oli Amalric, jonka nimi muistuttaa huomattavasti Almuricia. Myös kolmas romaaniprojekti oli Conan-aiheinen, ja sen nimeksi tuli Lohikäärmeen hetki. Siitä tuli ensimmäinen Howardin valmiiksi saama romaani sitten vuonna 1928 kirjoitetun omaelämäkerrallisen Post Oaks and Sand Roughsin.[1]
Tuntemattomasta syystä Howard ei koskaan viimeistellyt Almuricia.[1] Se ilmestyi hänen kuoltuaan Weird Talesissa kolmiosaisena jatkosarjana.[2] Ilmeisesti tekstin viimeisteli joku toinen kirjailija.[1] Tieteiskirjailija David Drake on jopa spekuloinut, että Almuric olisi kokonaan Howardin agentin Otis Adelbert Klinen käsialaa; Kline oli itsekin kirjailija ja tunnettiin Burroughs-pastisseistaan. Tälle ei kuitenkaan ole varsinaisia todisteita, ja Howardin muista teksteistä kierrätetyt teemat, juonikuviot ja henkilönnimet viittaisivat Howardin kirjoittajuuteen.[3]
Ensimmäinen kirjamuotoinen laitos ilmestyi vuonna 1964.[4] Tuomas Kilven suomennos ilmestyi Oppianin kustantamana taskukirjana vuonna 2019.
Teemat
Almuric on Edgar Rice Burroughsin tyyliä mukaileva planeettaromanssi.[4] Howardille ominainen barbarismin ja menneen ”miehekkäämmän” ajan romantisoiminen ovat teoksessa vahvasti läsnä.[2]
Päähenkilön tavoin Howard oli suuri nyrkkeilyn ihailija. Vieraaseen, villiin maailmaan siirtyminen kuvataan vapauttavaksi kokemukseksi. Vaikka ”suuret, tyhmät, karvaiset miehet” pahoinpitelevät ja kiduttavat Esau Cairnia jatkuvasti, hän rakastaa elämäänsä Almuric-planeetalla.[3]
Kertomuksessa on joitakin yhtymäkohtia muihin Howardin 1930-luvun alussa kirjoittamiin tarinoihin. Sekä ”The Daughter of Erlik Khan” että ”Rautapaholainen” (The Devil in Iron) sisältävät Yasmina- tai Yasmeena-nimisen naisen, joka elää Y-kirjaimella alkavalla oudolla vuorella. Howard myös kierrätti kohtauksia Archerille tarjoamastaan novellikokoelmasta: Solomon Kane -novellissa ”Yön siivet” (Wings in the Night) esiintyy yagoja muistuttava siivekäs kansa. Lohikäärmeen hetken luonnoksessa puolestaan mainitaan, että Conan tunnettiin aikoinaan nimellä Rautakäsi. Kirjassa esiintyy myös prinssi Almuric -niminen hahmo, joka tosin saattaa viitata Saalistavan varjon (Xuthal of the Dusk) samannimiseen henkilöön.[5] Gurasit palvovat Thak-nimistä jumalaa; vuonna 1934 ilmestyneessä Conan-tarinassa ”Rosvoja talossa” (Rogues in the House) esiintyy samanniminen apinamies.[2]
Vastaanotto
| Kriitikoiden vastaanotto | |
|---|---|
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| Fantasy Literature[2] |   |
| Pulp and Dagger[3] | |
David Drake kuvaili Almuricia ”hirvittäväksi kirjaksi” (a terrible book).[3] Vuoden 2008 uusintapainoksen esipuheessa Joe R. Lansdale oli päinvastaista mieltä: ”No jo on kirja!” (Man. What a killer.)[2]
Fantasy Literature -sivustolla Sandy Ferber kirjoittaa, että Almuricia pidetään nykyään ”jonkinasteisena fantasian klassikkona” (a fantasy classic of sorts). Romaani on ”äärimmäisen väkivaltainen” ja sisältää viihdyttävää ”pulp-sanankäyttöä”. Heikkoutena kirja ei juurikaan yritä selittää miljöön omituisuuksia, kuten Cairnin siirtymää vieraaseen maailmaan tai gurasien puhumaa täydellistä englantia. Ferber kuvailee tarinaa ”jämäkäksi, ajoin säälimättömän mukaansatempaavaksi fantasiaromaaniksi, joka on kerrottu hämmästyttävällä lennokkuudella”.[2]
Samalla sivustolla julkaistussa arviossa Greg Hersom kuvailee Almuricia Howardille tyypilliseksi kepeäksi viihteeksi. Pinnalliseksi leimautumisen uhallakin Hersom tunnustaa pitävänsä Almuricista, vaikka kokeekin asiasta pienimuotoista syyllisyyttä.[2]
Pulp and Dagger -verkkolehden arviossa Esau Cairnin hahmoa kuvaillaan mielenkiintoiseksi, joskin mahdottomaksi samaistua. Howardin ”ihanneympäristöä” luonnehditaan ”planeetanlaajuiseksi miesten pukuhuoneeksi”. Arvostelijan tunteet kirjan suhteen ovat ristiriitaiset, ja hän kertoo pitäneensä kirjaa alkuun kehnona mutta nauttineensa toisesta lukukerrasta kovasti.[3]
Lähteet
- Louinet, Patrice: ”Hyborian Genesis Part II”, The Bloody Crown of Conan, s. 347–359. First American Edition. New York: Ballantine Books, 2004. ISBN 0-345-46152-5. Teoksen verkkoversio (Archive.org) (viitattu 14.1.2021). (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d Louinet 2004, s. 350–351.
- ↑ a b c d e f g Ferber, Sandy & Hersom, Greg: Almuric: Overwhelming storytelling gusto. Fantasy Literature: Fantasy & Science Fiction Book & Audiobook Reviews. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Cimmerian Collection: Almuric. Pulp and Dagger. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Clute, John; Edwards, Malcolm & Stableford, Brian M.: Howard, Robert E. The Encyclopedia of Science Fiction, toimittaneet John Clute, David Langford, Peter Nicholls ja Graham Sleight. London: Gollancz, päivitetty 6.9.2019. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Louinet 2004, s. 351–352.
Aiheesta muualla
- Englanninkielinen alkuteksti Project Gutenberg -sivustolla.