Demoskene
Demoskene on tietokoneisiin yhteydessä oleva alakulttuuri, jossa keskitytään ohjelmoimaan tietokoneelle näyttäviä visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia, demoja, joihin kuuluu myös oleellisena osana ohjelmointisuorituksen lisäksi musiikki ja graafinen toteutus. Demot jaetaan ryhmiin, joita on rajoitettu jollain tavalla, esimerkiksi rajoittamalla ajettavan ohjelman koko 4 tai 64 kilotavuun. Tällainen pienempi demo on intro. Yleensä ottaen teokset julkaistaan vapaaseen levitykseen, ja usein tapahtumissa tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia ei sallita.
Demojen tekemisessä tyypillisesti kilpaillaan erilaisissa tapahtumissa eri ryhmien kesken. Kilpailuissa yleisö äänestää suosikkiteostaan, tapahtuman koosta riippuen käytössä voi olla myös erillinen valitsijamiehistö, joka valitsee kilpailuun osallistuvat teokset. Valintakriteereinä toimivat yleensä henkilöiden omat henkilökohtaiset tottumukset demon edustaman tyylilajin ja esitystavan suhteen. Vuosien saatossa puhtaan ohjelmointisaavutusten painottaminen on enemmälti siirtynyt taiteelliseen ulosannin yhtenäisyyden ja näyttävyyden arvostamiseen. Esitysten taiteellisuudesta voidaan tietenkin olla eri mieltä, aivan kuten monessa muussakin tapauksessa.
Maantieteellisesti demoskene on hyvin eurooppakeskeinen, Pohjois-Amerikan vastaava on 1990-luvun alun huipputason jälkeen taantunut. Tästä vielä tehdään selvä ero eri maiden kesken, joten alan ihmisten kesken voidaan puhua mm. suomiscenestä.
Sana demoskene itsessään muodostuu englannin sanoista demonstration ja scene, tarkoittaen demoihin liittyvää alakulttuuria.
Historia
Demoskenen juuret ovat 1980-luvun kräkkeripiireissä ja siihen vaikutti myös silloisten kotitietokoneiden helppo saatavuus. Tällöin ihmiset alkoivat lisäämään omiin pelien kopionestosuojauksen kiertämiseen tarkoitettuihin ohjelmapätkiin esittelymielessä oman nimensä saadakseen mainetta. Näihin pieniin ohjelmapätkiin alkoi ilmaantumaan graafisia efektejä ja sisälsivät jopa musiikkia, jolloin voidaan sanoa että nk. termi cracktro oli syntynyt. Ilmiö tuli erityisesti tutuksi monille Commodore 64 -kotitietokoneen käyttäjille. Näihin aikoihin ensimmäiset ryhmät alkoivat syntymään, jotka yleensä koostuivat ohjelmoijasta, graafikosta ja muusikosta, jotka kaikki osallistuivat demon luomiseen, jolla esiteltiin omiaan taitojaan muille vastaaville ryhmille. Näiden tuotosten levittäminen tapahtui lähinnä postitse ja sähköisten keskustelupalstojen (BBS, purkki, kannu) välityksellä. Tätä postitse tapahtuvaa tuotosten välittämistä kutsutaan swappaamiseksi ja se kehittikin omat nyanssinsa demoskenen keskuudessa. Parhaimmat vaihtoivatkin levykkeitä kymmenien ihmisten kanssa postitse viikoittain.
Amiga 500:n ja Atari ST:n julkistamisen myötä demoskene omaksui uudet 16-bittiset koneet nopeasti ja tätä aikaa voikin kutsua demoskenen kultaiseksi aikakaudeksi. Laskentatehon ja graafisen ulkoasun esityksen huima paraneminen johti siihen että demot muuttuivat efektien esittelystä hiljalleen kokonaisuuksiksi, jossa ohjelmallinen, graafinen ja musiikillinen yhteistyö nivoutuivat toisiinsa. Commodoren konkurssi vuonna 1994 ja siten laitealustan kehityksen päättyminen johti eittämättä siihen, että PC ajoi Amigasta ohi pääkehitysalustana.
PC-koneilla suurin mullistus nähtiin 1990-luvun lopussa siirtymisessä pois DOS-alustalta Microsoft Windowsiin. Samoihin aikoihin sijoittui myös aikansa suurimman demokirjaston sulkeutuminen ja sen aiheuttama kriisi yhteisön keskuudessa.
Nykytilanne
Laitetehon huima parantuminen, valmiiden ohjelmointikirjastojen (mm. DirectX, OpenGL) ja graafisten kiihdyttimien markkinoilletulo on aikaansaanut sen, että osa ohjelmointityöstä mikä ennen suoritettiin itse, suoritetaan nyt valmiiksi puolesta, jättäen tilaa muille innovatiivisille ratkaisuille. Ohjelmallisia haasteita haetaan nykyään enemmän tiiviiseen pakattujen introjen luomisesta kuin suurikokoisten demojen. Merkittävänä uutena tekijänä on myös mainittava mobiililaitteistolle (kännykät, kämmenmikrot, käsikonsolit) luodut demot. Näiden tekniikan laskentateho muistuttaa suuresti 1990-luvun puolivälin koneita ja osa demoista lainaakin vaikutteitaan suuresti juuri kyseiseltä aikakaudelta. Kuitenkaan C64:ää ja Amigaa ei ole unohdettu, vaan näille järjestetään yhä omia kilpailusarjoja demojen, grafiikan ja musiikin saralla.
Demoja luodaan myös yhä useille vanhoille laitealustoille, joiden moni on jo uskonut hiipuneen unohdukseen, kuten esim. 8-bittisistä koneista Commodore VIC-20, ZX Spectrum ja GameBoy.
Demoparty
Demopartyt ovat tapahtumia, jotka kokoavat alan ihmisiä yhteen ja järjestävät kilpailuja eli kompoja, joissa ryhmät kilpailevat eri sarjoissa tuotoksillaan. Demopartyjen esiasteena voidaan pitää ns. copypartyjä, jossa pääpaino oli aluksi suoranaisesti tuotosten vaihtamisessa ja ihmisten tapaamisessa, eikä vielä niin ikään kilpailemisessa. Suomen ensimmäinen demokompo pidettiin Byterapers Copypartylla elokuussa 1988, palkintoja ei ollut vielä tapana jakaa voittajille.
Ajan myötä tämä kuitenkin muuttui, tapahtumat kasvoivat muutamassa vuodessa yhä suuremmiksi, jopa 100—200 henkilön tapahtumiin. Tapahtumille haettiin sponsoreita ja palkintoja ilmestyi kilpailusarjoihin. Merkittävämpinä tältä ajalta mainittakoon yhdysvaltalainen Gravis, joka lahjoitti useita Ultrasound-äänikorttejaan tapahtumissa. Seurauksena kehittäjät omaksuivat kortin nopeasti ja siitä muodostuikin de facto -standardi 1990-luvun alun PC-tuotannoissa.
Demopartyjen historiaan kuuluu myös olennaisena osana kutsudemot, eli invtro (invitation intro), jossa tiedotetaan muille henkilöille tapahtumasta, sen sijainnista ja tapahtuma-ajasta. Internetiä edeltävänä aikana tämä olikin yleisin tapa tiedottaa tapahtumasta ja nykyään niiden tekeminen onkin jo vähentymään päin.
Suomen ensimmäiset partyt olivat Jyväskylässä pidetty Finnish Gold/The Jezebels Union party vuonna 1987. Suomessa suurin demoparty on Assembly, mutta enemmän vaihtoehtoisempaan tietokonetaiteeseen keskittyy AltParty. Kansainvälisistä demopartyistä huomionarvoisia ovat Breakpoint (Saksa), The Party (Tanska) ja ainoa Pohjois-Amerikassa järjestettävä party, Pilgrimage (Yhdysvallat).
Musiikki
 |
| ScreamTracker 3 (PC) |
| Tunnettuja tracker-ohjelmistoja |
|---|
|
Demoihin luotu musiikki tehtiin 1980-luvulla vielä itsetehdyillä ohjelmilla ja ohjelmakoodilla. Kaikki tämä muuttui Karsten Obarskin Amigalle luodulla Ultimate Soundtracker -musiikkiohjelmalla vuonna 1987. Ohjelma tallensi teokset moduulimusiikkina tunnettuun muotoon (.mod, modit), tiedostoon sisältyivät sekä kappaleen moniraitasekvenssi- että sampletieto (ääninäytteet). Tämä eroaa MIDI-musiikista siten, että MIDI-tiedostot eivät tallenna sampleja. Tästä huolimatta tiedostokoot olivat hyvin pieniä ja ennen kaikkea äänilaitteistosta riippumattomia.
Johtuen musiikin luomisen ja soittorutiinien kehittämisen helppoudesta silloisella valtakoneella, Amigalla, demoskene omaksui moduulimusiikin nopeasti omakseen. Toisto-ohjelmia tehtiin jopa PC:n yksinkertaiselle äänimerkille (PC Speaker).
Monet ryhmät kehittivätkin omat versionsa ohjelmasta, kun Obarskin yhtiö alkoi myymään Soundtrackeria (joka alun perin oli pelkkä kehitystyökalu). Esimerkiksi suomalainen ryhmä, Future Crew, kehitti PC:n erään vaikutusvaltaisimman tracker-ohjelmistonsa (ScreamTracker) ensin omaa käyttöään varten.
Kehittyneiden syntetisaattoriohjelmistojen ilmestyessä ja MP3-pakkausmuodon yleistyessä, muusikot alkoivat hiljalleen siirtymään kehittyneempiin tapoihin, mutta tracker-musiikkia pidetään yhä eräänä demoskenen tunnusmuotona. Vähemmän tehokkaimille laitteille musiikki luodaan yhä niiden avulla, välillä jopa hyväksikäyttäen laitteiston omia äänigeneraattoreita.
Tunnusomaisempana pidetään siis sitä miten sekvenssointi toimii, ei äänimuotoja.
Ryhmiä
Demot syntyvät yleensä ryhmätyön tuloksena. Olemassa on myös itsenäisesti teoksia julkaisevia artisteja, mutta lähinnä musiikin ja grafiikan saralla, ei niin ikään demojen; jäseniä ei siis ole sidottu pelkästään vain ryhmän sisällä tapahtuvaan toimintaan ja mikään ei yleensä estä jäsentä liittymästä myös toisiin ryhmiin.
Tyypillinen kokoonpano
Ryhmä koostuu usein muutamasta tiettyyn tehtävään erikoistuneesta henkilöstä.
- Ohjelmoija kasaa demon ympärille tarvittavan ohjelmointityön (muun muassa luo mahdolliset toistotyökalut, matemaattiset algoritmit graafisia efektejä varten, usein myös musiikin tahdistaminen ruudun tapahtumiin)
- Muusikko luo demoon liittyvän äänimaailman (ääniefektit, musiikki, näihin liittyvä suunnittelutyö)
- Graafikko piirtää taidetta, mallintaa kolmiulotteisia esineitä ja usein toteuttaa suuren osan suunnittelutyöstä.
Ryhmiä lueteltuna
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Sanastoa ja lyhenteitä
- demo — tietokoneissa ajettava esitys, joka muodostetaan suorituksen aikana (vrt. animaatio, joka on muodostettu ennen näyttämistä)
- intro — yleensä 4 tai 64 kilotavun kokoon rajoitettu demo
- dentro — demon ja intron välimuoto, yleensä kokona 96—256 kilotavua
- invtro, invitro — demoskenetapahtumasta tiedottava esitys.
- demoparty — demoskenetapahtuma, -festivaali, jossa järjestetään kilpailuja (kompo) eri sarjoissa
- moduulimusiikki, modit — musiikkitiedostomuoto, joka sisältää instrumenttien ääninäytteet ja niiden soittotiedot
- diskmag — demoskeneä käsittelevä elektroninen lehti
- handle — lempinimi, kutsumanimi (ilmoitetaan muodossa nimi^ryhmä tai nimi/ryhmä)
- gruuppi — ryhmä
- skeneri — demoskeneen (aktiivisesti) osallistuva henkilö
- GFX — graafikko
- MZK — musiikki
Kirjallisuutta
- Lassi Tasajärvi: Demoscene: The art of real-time; Even Lake Studios (2004), ISBN 952917022X
Linkkejä
- http://pouet.net/ – laajin arvosteluita ja tuotosesittelyitä sisältävä sivusto
- http://scene.org/ – scene.orgin demoarkisto
- http://www.ojuice.net/ – demoskenen uutispalvelu
- http://scenemusic.net/ – demoskenemusiikkia soittava Internet-radio
- 256B.com – 256 tavuun mahdutettuja introja
- http://demoo.calodox.org/ – valikoituja demoja
- amidemos.org – Amiga-demoja