Ero sivun ”Islannin historia” versioiden välillä

Islanti oli Norjan vallan alaisena vuoteen [[1387]], jolloin Norjan kuningassuku sammui [[Olavi IV Haakoninpoika|Olavi IV Haakoninpojan]] kuollessa. Tällöin Norja ja sen mukana myös Islanti tuli osaksi [[Kalmarin unioni]]a, johon kuuluivat myös [[Ruotsi]] ja [[Tanska]] ja jossa Tanska oli johtava valta. Toisin kuin Norja, Tanska ei tarvinnut Islannin kalaa eikä kotona kudottua villaa. Niinpä Islannin vientikauppa romahti, eikä uusia laivoja ulkomaankauppaa varten enää rakennettu. Grönlantiin 900-luvun lopulla perustettu pieni siirtokunta autioitui vuoteen 1500 mennessä kokonaan, mahdollisesti siksi, että sille elintärkeä kauppa Islannin kanssa oli lakannut.

 

Kun Tanskassa ja siihen liitetyssä Norjassa [[Fredrik III (Tanska)|Fredrik III]]:n aikana vuonna [[1660]] päädyttiin kuninkaan itsevaltiuteen, islantilaisetkin menettivät autonomiansa ja sen mukana myös oikeutensa tehdä lainsäädäntöä koskevia aloitteita. Tanska ei kuitenkaan huolehtinut tarpeeksi Islannin turvallisuudesta. Niinpä vuonna [[1627]] maahan hyökkäsivät turkkilaiset merirosvot, jotka kaappasivat melkein 300 islantilaista orjiksi.