Ero sivun ”Mihail Kogălniceanu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lisätty linkkejä Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
|||
Rivi 2:
'''Mihail Kogălniceanu''' ([[6. syyskuuta]] [[1817]] [[Iași]], [[Moldavia]] – [[1. heinäkuuta]] [[1891]] [[Pariisi]], [[Ranska]]) oli [[romania]]lainen valtiomies ja historioitsija, joka toimi [[Romanian pääministeri]]nä vuosina 1863–1865. Hän oli myös yksi romanialaisen historiankirjoituksen perustajista.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/biography/Mihail-Kogalniceanu Mihail Kogălniceanu] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 8.9.2015.</ref>
Saksassa opiskellut Kogălniceanu asettui vuonna 1838 [[Iași|Iașiin]], jossa hän ryhtyi kirjoittamaan aktiivisesti Romanian historiasta ja politiikasta.<ref name="NFB">[https://runeberg.org/nfbn/0264.html ''Nordisk familjebok'' (1911), s. 480] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 8.9.2015.</ref> Hän ryhtyi vuonna 1840 julkaisemaan ''Dacia literară'' -kirjallisuuslehteä ja ''Arhiva românească'' -nimistä historiallista aikakauskirjaa. Hän julkaisi myös vuosina 1845–1852 kolmiosaisen kokoelman muinaisia moldavialaisia [[Kronikka|kronikoita]]. Turkkilaiset viranomaiset pyrkivät ajoittain puuttumaan Kogălniceanun pitämiin yleisöluentoihin Romanian historiasta niiden avoimen kansallismielisyyden vuoksi. Vallankumousvuonna 1848 hän julkaisi ”Kansallisen puolueen toiveet Moldaviassa” -nimisen poliittisen pamfletin, minkä seurauksena hän joutui pakenemaan tilapäisesti [[Itävalta|Itävallan]] puolelle [[Bukovina]]an. Kogălniceanu kamppaili vuosien ajan Moldavian ja [[Valakia]]n yhdistymisen puolesta. Hän kannatti myös maareformia ja [[Romanit|romaniväestön]] vapauttamista [[Orjuus|orjuudesta]].<ref name="brit" />
Romanian valtion perustamisen jälkeen ruhtinas [[Alexandru Ioan Cuza]] nimitti Kogălniceanun pääministeriksi lokakuussa 1863. Hänen hallituksensa toteutti monia merkittäviä uudistuksia, kuten luostarien omaisuuden pakkolunastus, maanomistussuhteita muuttanut vuoden 1864 maalaki ja koululaitoksen uudistaminen. Nämä toimet nostattivat vastarintaa varsinkin aatelisten suurmaanomistajien piirissä, ja osa uudistuksista oli ajettava läpi toukokuussa 1864 suoritetun valtiokaappauksen turvin. Ajauduttuaan erimielisyyksiin myös ruhtinas Cuzan kanssa Kogălniceanu joutui eroamaan helmikuussa 1865.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän toimi myöhemmin Romanian sisäministerinä 1868–1870 ja 1879–1880 sekä ulkoministerinä 1876 ja 1877–1878. Hänen ulkoministerikaudelleen osui [[Turkin sota|Venäjän–Turkin sota]], jonka lopputulos varmisti Romanialle täyden itsenäisyyden Turkista. Kogălniceanu toimi Romanian edustajana [[Berliinin kongressi]]ssa 1878 yhdessä [[Ion Brătianu]]n kanssa. Hän oli vielä sen jälkeen maansa lähettiläänä [[Pariisi]]ssa 1880–1881. Myöhempinä vuosinaan hän esiintyi Brătianun hallituksen arvostelijana.<ref name="NFB" />
| |||