Ero sivun ”Sukupuolidysforia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Neyvous (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 28:
 
==Seuraukset==
Hoitamattoman sukupuoliristiriidan väitetään voivan johtaa [[Masennus|masennukseen]], ahdistuneisuuteen ja aiheuttavan esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Itsemurhariski on merkittävästi kohonnut: esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt [[itsemurha]]a.<ref name="trasek">{{Verkkoviite | Osoite = http://trasek.fi/perustietoa/transsukupuolisuus/ | Nimeke = Transsukupuolisuus | Julkaisija = Trasek | Viitattu = 12.2.2017 }}</ref><ref name="ttp2" /><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|Nimeke=National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care|Ajankohta=Lokakuu 2010|Julkaisija=National Center for Transgender Equality|Viitattu=12.2.2017|Kieli={{en}}|arkisto=https://web.archive.org/web/20170126163609/http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|arkistoitu=26.1.2017}}</ref> Toisaalta sukupuolidysforian [[komorbiditeetti]] sekä masennuksen että ahdistuksen kanssa on erittäin merkittävää.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.researchgate.net/publication/350197695_A_2020_Review_of_Mental_Health_Comorbidity_in_Gender_Dysphoric_and_Gender_Non-Conforming_People | Nimeke = A 2020 Review of Mental Health Comorbidity in Gender Dysphoric and Gender Non-Conforming People | Tekijä = Paz-Otero María ym. | Ajankohta = 3/2021 | Julkaisu = Journal of Psychiatry Treatment and Research | Viitattu = 17.5.2024 }}</ref> Toisin sanoen itse sukupuolidysforia ei välttämättä ole ainoa tekijä tai tekijä ollenkaan, joka lisää itsemurhariskiä, vaan myösitsemurhariski mahdollisestijohtuu komorbidinentäysin ahdistustai javähintään masennusosittain lisäävätahdistusta sitäja myösmasennuksesta.
 
Sukupuolidysforian paranemisprosentti pojilla ja tytöillä ilman mitään hoitoa on joissain pitkäaikaisseurantatutkimuksissa ollut 71–98 prosenttia.<ref>{{cite journal |last1=Drummond |first1=Kelley D |last2=Bradley |first2=Susan J |last3=Peterson-Badali |first3=Michele |last4=Zucker |first4=Kenneth J |title=A follow-up study of girls with gender identity disorder |journal=Dev Psychol |date=2008-01 |volume=44 |issue=1 |pages=34-45 |doi=10.1037/0012-1649.44.1.34 |pmid=18194003 }}</ref><ref>{{cite journal |last1=Singh |first1=Devita |last2=Bradley |first2=Susan J |last3=Zucker |first3=Kenneth J |title=A Follow-Up Study of Boys With Gender Identity Disorder |journal=Front Psychiatry |date=2021-03-29 |volume=12 |page=632784 |doi=10.3389/fpsyt.2021.632784 |pmid=33854450 |pmc=PMC8039393 |issn=1664-0640 }}</ref>