Ero sivun ”Suomen presidentti-instituution historia” versioiden välillä

Aikaisemmin Suomen tasavallan presidentin valtaoikeudet olivat parlamentaarisen maan presidentin valtaoikeuksiksi hyvin laajat. Suomi oli näin ollen [[semipresidentiaalinen]] maa. Tähän päädyttiin, kun kiista siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päättyi siihen, että Suomesta tuli tasavalta mutta myönnytyksinä monarkisteille taattiin presidentin laaja valta, joskin monarkistit olivat suunnitelleet kuninkaalle vielä laajempia valtaoikeuksia kuin presidentti lopulta sai.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli tasavallan presidentti.</ref> Vanhan perustuslain ([[1919]]&ndash;[[2000]]) aikaan ylin toimeenpanovalta Suomessa oli uskottu tasavallan presidentillepesidentille ja ulkopoliittinen valta kuului yksin hänelle. Hän nimitti myös [[Suomen valtioneuvosto|hallituksen]] muodostajan (käytännössä [[pääministeri]]n). Tasavallan presidentti saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit toimitettaviksi. Tasavallan presidentti toi hallituksen esitykset eduskunnalle. Hänellä oli nykyistä vahvempi veto-oikeus: laki, jonka tasavallan presidentti oli jättänyt vahvistamatta, voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin hyväksyntää. Tasavallan presidentti saattoi myös päättää vahvistamansa lain voimaantulopäivämäärästä tapauksissa, joissa eduskunta oli jättänyt voimaantulopäivämäärän avoimeksi. Myös valtiopäivien kutsuminen koolle kuului tasavallan presidentin valtaoikeuksiin, mutta tällä ei lopulta ollut suurta käytännön merkitystä, sillä eduskunta oli käytännössä aina koolla<ref>Uusi Pikkujättiläinen (1989)</ref>.