Ero sivun ”Fredi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) →Luonnehdintoja: tuohon blockquote-elementin perään rivinvaihto |
|||
Rivi 182:
== Luonnehdintoja ==
Vexi Salmi kirjoitti Fredin 60-vuotisjuhlavuonna 2002 julkaistun ''[[Kaikki parhaat (Fredin albumi)|Fredi – kaikki parhaat]]'' -CD-kokoelman kansivihkoseen tekstin, jossa hän hän muisteli Frediä:<blockquote>”60-luku vakiinnutti Fredin aseman eturivin laulajana, mutta 70-luku teki hänestä levymyyntikuninkaan. [– –] Laaja-alaisella äänellään hän pystyi tulkitsemaan monenlaisia lauluja. Parhaiten Fredin musikaalisuus pääsi oikeuksiinsa taitoa ja herkkyyttä vaativissa kappaleissa [– –] Fredi ei milloinkaan janonnut julkisuutta – se tuli suosion sivutuotteena. Hän halusi vain laulaa. Jo 70-luvulla Fredi väisti turhia lehtijuttuja tai julkkisjuhlia. Hänet piti jopa houkutella levyttämään. Se jäi usein minun tehtäväkseni.”<ref name=":1" /></blockquote>
Hannu Salmen mukaan Fredin vuoden 1972 albumin nimi ''Niin paljon kuuluu rakkauteen'' kertoo pitkälti siitä linjasta, joka hallitsi tämän tuotantoa seuraavien vuosien aikana. Salmen mielestä Fredi oli rakkauden ja tunteiden tulkki,<ref name=":33">Salmi 2005, s. 106.</ref> joka vakiinnutti vuosien 1972 ja 1973 mittaan asemansa ”suomalaisen iskelmätaivaan ykköstenorina”.<ref>Salmi 2005, s. 109.</ref> Salmi on sanonut kokevansa, että Fredin suosiota ja tähtikuvaa voidaan pitää lähestulkoon vastareaktona 1970-luvun poliittiselle kuohunnalle. Fredin laulama kappale ”Niin paljon kuuluu rakkauteen” symbolisoi Salmen mielestä suorastaan paluuta perinteeseen: esimerkiksi [[Harmony Sisters]] oli levyttänyt sen jo vuonna 1955.<ref>Salmi 2005, s. 108–109.</ref> Salmen mukaan Fredin vakavan ja tunteistaan laulavan miehen [[imago]] poikkesi selvästi muiden 1970-luvun alun suomalaisten mieslaulajien antamasta kuvasta.<ref name=":33" /> Vexi Salmen sanoittamissa kappaleissa Fredi lauloi esimerkiksi nostalgisesta lapsuuden muistelusta, nuoruuden rakkaudesta, kotiinpaluun kaipuusta ja lemmentuskista. Hannu Salmi näkee, että 1970-luvun alkupuolella Fredi edusti laulajana täysin toisenlaista mieskuvaa kuin esimerkiksi Irwin Goodman, joka myös esitti Vexi Salmen sanoittamia kappaleita.<ref>Salmi 2005, s. 107–108.</ref> ''Helsingin Sanomien'' kulttuuritoimituksen uutispäällikkö Mari Koppinen kuvaili Frediä tämän muistokirjoituksessa 25. huhtikuuta 2021: <blockquote>”Ilman minkäänlaista pyrkyryyttä ja yritystä Matti Siitosesta kehittyi yksi Suomen menestyneimmistä iskelmäartisteista, komean tenoriäänen omistaja, Finnhits-aikakauden tulkki. Rauhallinen ja mannermaisen tyylikäs laulutyyli tuli tutuksi niin käännösiskelmistä kuin lukuisista omistakin sävellyksistä itselle ja muille. Eritoten Fredi opittiin tuntemaan kylmiä väreitä aiheuttavista, massiivisista rakkausballadeista. [– –] Fredi oli lempeä ja itseään korostamaton persoona, mutta äänenkäyttäjänä ja tulkitsijana aivan muuta kuin vaatimaton. Hämeenlinnan aikainen ystävä Vexi Salmi latasi heppoisaksi haukutun iskelmägenren täyteen suurta sanomaa. Fredi taas osasi viedä sanoman kuulijoille niin, että taatusti aivan jokainen ymmärsi. [– –] Klassista äänenmuodostusta lähentelevä laulutapa ja vähäeleinen, vakava esiintymistyyli olivat juuri sitä, mitä suomalaiset rakastavat. [– –] Siitonen muisteli usein haastatteluissa, kuinka hän ei ikinä suunnitellut mitään, ei pyrkinyt mihinkään eikä opiskellut mitään. Hänellä ei ollut idoleita, hädin tuskin kuunteli musiikkiakaan. Hän oli onnekas ja taitava ajelehtija.”<ref name=":9">{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007940336.html|nimeke=Muistokirjoitus {{!}} Fredi oli itseään korostamaton persoona, mutta äänenkäyttäjänä aivan muuta: Laulu meni suomalaisten tuntohermoon ja kyynisyys unohtui|tekijä=Koppinen, Mari|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=2021-04-25|viitattu=2021-05-03|ietf-kielikoodi=fi}}</ref></blockquote>
| |||