Ero sivun ”Betty Grable” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
﹫raid5 23.9.2018 muokkaus ”lähdepyyntö: imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä” → pois, lähdepyyntö. ﹫christian valley 13.10.2021 muokkaus [ei yhteenvetoa] ”lähde” → lähde-aika. |
|||
Rivi 44:
=== Alkuvuodet ===
[[Kalifornia]]ssa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian päätti muuttaa osavaltioon tyttärensä kanssa. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta eri studioihin. Betty jatkoi koulunkäyntiä Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher -akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan ''Onnellisia päiviä'' (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu [[negridi|tummaihoiseksi]] kuorotytöksi, eikä hänen oikeaa ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti saada häntä väärennetyllä [[henkilöllisyystodistus|henkilöllisyystodistuksella]], jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin [[elokuvamusikaali|musikaali]][[komediaelokuva|komediassa]] ''Hääkellot'', jonka pääosassa on [[Eddie Cantor]]. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä ''The Goldwyn Girlseistä'', joka oli tuottaja [[Samuel Goldwyn]]in luoma tanssijakokoonpano.{{Lähde||13. lokakuuta 2021|vuosi=2021}}
Grable teki tasaisen runsaasti sivurooleja elokuvissa koko 1930-luvun, kuten musiikkikomedioissa ''Härkätaistelija'' (1932), ''Purjehdus paratiisiin'' (1933), [[Fred Astaire]]n ja [[Ginger Rogers]]in tähdittämässä ''[[Continental – hupainen avioero]]'' (1934) ja komediassa ''Mustanlesken murhat'' (1935). Grable pääsi vuonna 1937 [[20th Century Fox]]in listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalista ''This Way Please'', jonka ohjasi Robert Florey.{{Lähde||13. lokakuuta 2021|vuosi=2021}}
=== Menestys ===
[[Tiedosto:Betty Grable 2.jpg|pienoiskuva|upright|Betty Grable ''YANK''-lehdessä.]]
Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musiikkikomediasta ''[[Tanssi, senorita]]'', jossa näyttelivät myös [[Don Ameche]] ja [[Carmen Miranda]]. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen [[Oscar-palkinto|Oscarin]] ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan ''[[Kadun sävelmä]]'' (1940) Grable näytteli [[Alice Faye]]n kanssa, ja naisista tuli elinikäiset ystävät. ''Kadun sävelmä'' voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. ''Kadun sävelmän'' jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti [[Chicago]]on viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin.<ref name="Bombshells" /> Matkalla oli mukana myös [[Victor Mature]], jonka kanssa Grable on seurustellutkin.<ref name="Bombshells" /> He myös näyttelivät yhdessä [[film noir]] -elokuvassa ''[[Silmukka kiristyy (vuoden 1941 elokuva)|Silmukka kiristyy]]'' vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan [[Dick Haymes]]ia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen [[Harry James]]ille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja [[jazz]][[trumpetti|trumpetisti]]. Kaivatun tauon jälkeen Grable palasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa ''[[Kesäloma Miamissa]]'', jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä [[Robert Cummings]].
[[Tiedosto:Betty Grable 20th Century Fox.jpg|pienoiskuva|upright|Betty Grablen [[pin-up|pin-up-kuva]].]]
Grable on novellin ''Betty Grable and the House with the Iron Shutters'' ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja ''[[Neiti Etsivä]]'' -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.
Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa ''[[Chicagon Venus]]'' vuonna 1950, joka oli [[uudelleenfilmatisointi]] Grablen omasta elokuvasta ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' (1950), jossa näyttelivät myös [[Jane Wyatt]] ja [[Mitzi Gaynor]], sekä musikaalissa ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' (1951). Studiopäällikkö [[Darryl F. Zanuck]] lainasi tähteään kalliisiin [[Technicolor]]-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti [[Marilyn Monroe]] sekä [[Lauren Bacall]]. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta [[seksisymboli]]n paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua.
Rivi 93:
Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden [[Jackie Coogan]]in (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937,<ref name="Nndb" /><ref name="GrableOnline" /> jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.<ref name="GrableOnline" /><ref name="Nndb" />
Grable meni toisen kerran vihille [[big band]] -johtaja ja jazztrumpetisti [[Harry James]]in (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta 1943.<ref name="GrableOnline" />Häät olivat rauhallinen seremonia Las Vegas Stripin varrella sijaitsevassa ''The Little Church of the Westin'' hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, [[Nevada]]ssa.<ref name="Bombshells" /> Häämatkalle ei ollut aikaa, kun Grablen piti kiirehtiä elokuvan ''Pin up -tyttö'' kuvauksiin. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta 1944<ref name="GrableOnline" /><ref name="Nndb" /> ja Jessica ”Jessie” Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta 1947.<ref name="GrableOnline" /><ref name="Nndb" />
Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, joka oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.
Rivi 111:
== Perintö ==
Grable sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden [[Hollywood Walk of Fame]]lle, osoitteeseen 6525 [[Hollywood Boulevard]].<ref name="Nndb" /> Hän on myös saanut 20. toukokuuta 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.<ref name="WalkofFame" /><ref name="Nndb" /> Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin [[Jefferson City]]yn, [[Missouri]]in vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan [[Grauman's Chinese Theatre]]n edustalla 15. helmikuuta 1943.{{Lähde|Hall of Famous Missourians & nimikirjoitus betonilaatassa?|13. lokakuuta 2021|vuosi=2021}}
[[Jayne Mansfield]] esitti Grablea George Raftia koskevassa [[elämäkertaelokuva]]ssa ''Gangstereiden vallassa'' (''The George Raft Story'', 1961), jossa hänen nimensä oli Lisa Lang.{{Lähde||13. lokakuuta 2021|vuosi=2021}}
[[Hugh Hefner]], ''[[Playboy]]n'' perustaja, totesi [[National Public Radio]]n ''Morning Editionissa'' 23. huhtikuuta 2007 [[Terry Gross]]in haastattelussa Grablen olleen hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.{{Lähde||13. lokakuuta 2021|vuosi=2021}}
== Valikoitu filmografia ==
| |||