Ero sivun ”Betty Grable” versioiden välillä

Grable on novellin ''Betty Grable and the House with the Iron Shutters'' ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja ''[[Neiti Etsivä]]'' -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.

 

 

Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa ''[[Chicagon Venus]]'' vuonna 1950, joka oli [[uudelleenfilmatisointi]] Grablen omasta elokuvasta ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' (1950), jossa näyttelivät myös [[Jane Wyatt]] ja [[Mitzi Gaynor]], sekä musikaalissa ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' (1951). Studiopäällikkö [[Darryl F. Zanuck]] lainasi tähteään kalliisiin [[Technicolor]]-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti [[Marilyn Monroe]] sekä [[Lauren Bacall]]. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta [[seksisymboli]]n paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua.