Ero sivun ”Suomalainen muinaisusko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Suomalainen muinaisusko”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 19798580 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 29. toukokuuta 2021 kello 06.47 (UTC)) |
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu |
||
Rivi 35:
Suomalaisen muinaisuskon [[kosmografia]] eli käsitys maailman rakenteesta perustui kantauralilaiseen esikuvaansa. [[Folkloristiikka|Folkloristi]] [[Anna-Leena Siikala]]n mukaan kantauralilaisen kosmografian peruspiirteitä olivat [[Pohjantähti|Pohjantähden]] asema taivaan keskuksena, horisontaalisen ja vertikaalisen hahmotuksen yhteensulautuminen, pohjoinen–etelä-akselin korostaminen ja vesiteiden merkitys tämän- ja tuonpuoleisen yhdistäjinä. Nämä olivat keskeisiä suomalaisessa muinaisuskossa, vaikka esimerkiksi kaksi jälkimmäistä olivat hämärtyneet [[Saamelainen muinaisusko|saamelaisten muinaisuskossa]].<ref>Pulkkinen, s. 36.</ref>
[[Maa]]n uskottiin olevan litteä kiekko, jonka peitti taivas suurena kupuna, josta käytettiin nimityksiä taivaankansi, kirjokansi tai ilmankansi.<ref name="kamy"/> Usein [[taivaankansi]]a kerrottiin pipsaliini
olevan useita kerroksittain. Maan keskipisteessä, äärimmäisessä [[Pohjoinen|pohjoisessa]], seisoi [[maailmanpylväs]], joka toimi [[akseli]]na maan ja taivaankannen keskinäisessä pyörimisliikkeessä. Maailmanpylväs oli kiinni Pohjantähdessä, jota kutsuttiin myös [[pohjannaula]]ksi, taivaantapiksi tai maailmantapiksi. Kansa näki taivaan suuren osan vuodesta [[tähti]]en ja [[Revontulet|revontulten]] valaisemana. Yksi keskeinen myytti vanhassa runostossa kertookin kuinka myyttinen puu, [[iso tammi]], kaadettiin, ja ”päivä pääsi paistamaan ja kuu kumottamaan”.<ref name="kamy"/> === Maailman loppu ===
| |||