Wikipedia

Ero sivun ”Esko Salminen” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
+työstetään kello 18 asti.
laatuarviointiin? fix viitteet: pidempien viitteiden määrittely artikkelin loppuun. ref name kirjan nimi → tekijä & vuosiluku. vanhentunut linkki → internet archive. +elonet, elonet-h.
Rivi 1:
{{Työstetään|Kello 18 asti. -[[Käyttäjä:Raid5|raid5]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Raid5|keskustelu]]) 6. joulukuuta 2020 kello 16.20 (EET)}}
{{Tämä artikkeli|kertoo suomalaisesta näyttelijästä. Muita samannimisiä henkilöitä on lueteltu [[Esko Salminen (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
{{Näyttelijä
Rivi 23 ⟶ 22:
* ''[[Othello]]''
* ''[[Peer Gynt]]''
* ''[[Seitsemän veljestä]]''<ref name="Tainio 1983, s. 391" />
* ''[[Seitsemän veljestä]]''<ref name="STTT1983">{{Kirjaviite | Tekijä = Tainio, Ilona (toim.) | Nimeke = Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 | Vuosi = 1983 | Sivu = 391 | Selite = Salminen, Esko | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Isbn = 951-30-5727-5}}</ref>▼
* ''[[Hamlet liikemaailmassa]]''
* ''[[Pedon merkki]]''
* ''[[Pohjanmaa (elokuva)|Pohjanmaa]]''
* ''[[Tuhlaajapoika (vuoden 1992 elokuva)|Tuhlaajapoika]]''<ref name="Sininenlaulu">{{Kirjaviite | Tekijä = Bagh, Peter von | Nimeke = Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina | Vuosi = 2007, | Sivu =s. 379" | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Isbn = 978-951-0-32895-8}}</ref>
* ''[[Blondi tuli taloon]]''
* ''[[Tuntemattomalle jumalalle]]''
Rivi 33 ⟶ 32:
}}
| palkinnot = {{Lista|
* 1985 '''[[Ida Aalberg -palkinto]]'''<ref name="TN188">ToinenSalminen näytös2010, s. 188</ref>
* 1992 '''[[Pro Finlandia]]'''
* '''[[Parhaan miessivuosan Jussi]]'''
* 1993 ''Tuhlaajapoika''<ref name="ElonetSalminen" />
* 1993 ''Tuhlaajapoika''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/henkilo/166816 | Nimeke = Esko Salminen | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = | Viitattu = 12.10.2015}}</ref>
}}
| allekirjoitus =
Rivi 47 ⟶ 46:
}}
 
'''Esko Kullervo Salminen''' (s. [[12. lokakuuta]] [[1940]] [[Helsinki]]) on [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]]. Jo varhaislapsuudessaan [[Suomen Kansallisteatteri]]n elämänmenoon kosketuksen saanut Salminen on yli 60 &nbsp;vuotta kestäneen uransa aikana ottanut taiteellisia voittoja niin [[Tragedia|traagisten]] kuin [[Komedia|koomistenkin]] roolien tulkitsijana ja kohonnut yhdeksi merkittävistä suomalaisista näyttämötaiteilijoista.<ref name=kb>{{Verkkoviite"KB" | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1149/ | Nimeke = Salminen, Esko (1940 - ) | Tekijä = Paavolainen, Pentti | Julkaisu = Biografiakeskus | Ajankohta=9.10.2006 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref>
 
Salminen on profiloitunut laajaa tunneskaalaa vaativien klassisten roolien näyttelijänä ja osoittanut paitsi hioutunutta tekniikkaa, myös huomattavaa fyysisyyttä.<ref name="SininenlauluBagh 2007, s. 379" /> Suurimman osan urastaan hän on tehnyt Kansallisteatterissa ja [[Helsingin Kaupunginteatteri]]ssa. 1970-luvulla Salmisella oli intensiivinen jakso [[Turun kaupunginteatteri]]ssa, jossa hän kuului ensembleen, joka sai suosiota vahvalla tulkinnallaan [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä|Seitsemästä veljeksestä]]''.
 
Elokuvauransa Salminen aloitti suomalaisen elokuvan studiokauden loppuvuosina lähinnä komedioissa ja [[Iskelmäelokuva|iskelmäelokuvissa]]. Sittemmin hän on näytellyt laaja-alaisesti niin draamoissa kuin komedioissakin. 1990-luvulla Salminen näytteli [[MTV3]]:n suosituissa komediasarjoissa ja kevyessä draamatuotannossa. Hän on näytellyt myös useissa televisioelokuvissa ja tehnyt lukuisia radiorooleja.
 
Salmisen luotto-ohjaajia vuosien varrella ovat olleet [[Jack Witikka]], [[Kalle Holmberg]], [[Ralf Långbacka]], [[Arto af Hällström]] ja [[Laura Jäntti]].<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 127, 130</ref> Elokuvataiteessa hän on työskennellyt useaan otteeseen [[Matti Kassila]]n ohjaamana.
 
== Lapsuus ja nuoruus ==
 
{{Sitaatti2|right|Äiti on tumma kaunis nainen oviaukossa. Tukka heilahtaa ja hän sanoo: Muista, Esko, me ei antauduta ehdoitta. Me ei, Esko, antauduta ehdoitta, muista aina.|Esko Salminen lapsuusvuosistaan<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 23</ref>}}
 
Esko Salmisen vanhemmat olivat näyttelijät [[Unto Salminen]] ja [[Kyllikki Väre]]. Kumpainenkin työskenteli 1940-luvulla Suomen Kansallisteatterissa, josta tuli merkittävä osa Eskon varhaislapsuutta: "Vähän kalman hajua, vanhojen näyttelijöiden ruumiita...ruumiita… Ehkä tuoksahdus vanhaa viinaakin --- ", Salminen kertoo lapsuusmuistoistaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 15</ref> Hän vahvisti muistelmissaan myös kauan liikkuneen huhun, jonka mukaan hänen biologinen isänsä oli näyttelijä [[Tauno Palo]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.blf.fi/artikel.php?id=1149|nimeke name="BLF|julkaisu=www.blf.fi|viitattu=2020-11-13}}<" /ref> Salmisen lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] Kirjatyöntekijänkadulla, samassa talossa asui muun muassa Krohnin perhe.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 20</ref> Taloudellisesti hänen perheensä tuli hyvin toimeen ja lähiympäristössä asui runsaasti kulttuurivaikuttajia, joiden kanssa Salmiset olivat aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Kyllikki Väre kuoli aivoverenvuotoon Eskon ollessa kymmenvuotias, Väre oli erotettu Kansallisteatterista 1947.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 20 ja, 21</ref> Unto Salminen joutui hunningolle puolisonsa kuoleman jälkeen, [[alkoholismi]]n ohella hän kärsi nivelreumasta – entiselle maajoukkuetason urheilijalle tilanne oli erityisen hankala. Hänet erotettiin Kansallisteatterista 1951.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 24</ref>
 
Teinivuosinaan Esko Salminen osoitti taiteellista ja liikunnallista lahjakkuutta.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 29</ref> Hän kävi 15-vuotiaaksi saakka koulua Helsingin [[Kulmakoulu]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="HS2006" http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/26_1.html | Nimeke = Kuusi vuotta ja kolme luokkaa Kulmakoulussa | Tekijä = Järvenpää, Eeva | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.1.2006 | Viitattu = 3.11.2010}}</ref> Samaan aikaan hän työskenteli enonsa rautakaupassa varastomiehenä ja sittemmin myyjänä; hänestä suunniteltiin myös yrityksen toiminnan jatkajaa.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 35</ref> Unto Salminen avioitui toistamiseen 1950-luvun puolivälissä ja Esko Salminen alkoi samoihin aikoihin jälleen kiinnostua teatteritaiteesta. Nuorempi Salminen kuului 1956 perustetun [[Kellariteatteri]]n varhaisimpaan ensembleen yhdessä muun muassa [[Liana Kaarina]]n, [[Antti Litja]]n ja [[Katriina Rinne|Katriina Rinteen]] kera. Nuoren teatteriryhmän ensimmäiset näytökset, ''Onnen päivät'', ''Ruma Elsa'' ja ''Charleyn täti'', ovat myös suomalaisen televisiotoiminnan varhaishistoriaa. Ne esitettiin suorina lähetyksinä. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] [[Sole Uexküll]] huomioi Salmisen ”luontaisen ilmaisukyvyn” ja nyanssien hallinnan 22. &nbsp;huhtikuuta 1958 julkaistussa ''Charleyn tädin'' arvostelussa. Uexküll havaitsi toisaalta Salmisen puhetekniset puutteet, ja piti niiden korjaamista ensisijaisena, mikäli tämä aikoo teatterialalle; " --- ja olisipa sääli ellei aikoisi, kun perittyä lahjaa on näin valtavasti", Uexküll kirjoitti.<ref name="TN36">ToinenSalminen näytös2010, s. 36 ja, 37</ref>
 
Lahjojensa ansiosta Salmiselle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä teatteriuralle ilman koulutusta: Kotkan teatterin [[Jouko Paavola]] olisi kiinnittänyt hänet saman tien. [[Jalmari Rinne]] kannusti vakaasti Salmista hankkimaan muodollisen pätevyyden: Salmiselle järjestettiin oma pääsykoe [[Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu|Teatterikouluun]] syksyllä 1958, pääsykoetehtävät olivat samat kuin muillekin. Jälkeenpäin Salminen arvioi saaneensa koulusta välttämättömän teoreettisen ja teknisen opin, valmiudet selviytyä näyttelijän ammatista. Salminen oli koulun nuorin, hänen kurssinsa "henkinen isä" oli [[Mikko Majanlahti]], samalla kurssilla oli muun muassa [[Rose-Marie Precht]].<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 39 ja 40</ref>
 
Toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä Salminen saavutti ensimmäisen taiteellisen voittonsa Turun [[Samppalinnan kesäteatteri]]ssa. Näytelmä oli Aleksis Kiven ''Kullervo''.<ref name="TN42">ToinenSalminen näytös2010, s. 42</ref> [[Elokuva-aitta]] kirjoitti näytelmästä laajan artikkelin otsikkona "Kullervo riehuu Samppalinnan mäellä". Myös Suomen tuolloinen presidenttipari näki ''Kullervon''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="KKK2014" http://kurjenkaivonkentta.blogspot.fi/2014/03/samppalinnan-kesateatteri.html | Nimeke = Erään kurkihirren alla / Samppalinnan kesäteatteri | Tekijä = Tossumies| Julkaisu = | Ajankohta = 19.3.2014 | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> Salminen laskee näyttämövuosiensa alkaneen kyseisestä näytelmästä kesällä 1960, jolloin hän oli yhdeksäntoista. Hän sai näytellä ammattilaisten kanssa opiskelijana, ei enää näyttämötaiteen harrastajana.<ref name="ToinenSalminen näytös2010, s. 343">ToinenSalminen näytös2010, s. 343</ref> Kyseiset ammattilaiset olivat muun muassa [[Vili Auvinen]], [[Kaisu Leppänen]], [[Eila Roine]] ja [[Veikko Sinisalo]].<ref name="TN42"/>
 
== Teatteriura ==
=== Suomen Kansallisteatteri 1961–1969 ===
 
Teatterikoulun päätyttyä vuonna 1961 Salmisen oli määrä aloittaa Turun kaupunginteatterissa, mutta lopulta hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin, missä hänen uransa alkoi vaisusti.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 60 ja, 63</ref> Hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa oli juutalaispoika Andri [[Max Frisch]]in näytelmässä ''Andorra''. Salminen itse ei pitänyt suorituksestaan, mutta kriitikkovastaanotto oli myönteinen ja hän sai enemmän roolitehtäviä.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 66 ja, 67</ref>
 
Salmisen varsinainen riemuvoitto Kansallisteatterissa oli Eskon rooli Aleksis Kiven ''Nummisuutareissa''. Suorituksen fyysisyys sai erityistä huomiota: ”Tuskin meillä on tämän Eskon veroista ulkonaisia humalan ilmauksia – ilmahyppyjä, aitalentoja ja muuta mahdollista, hyvin irrallista akrobatiaa!”, [[Ilta-Sanomat]] hehkutti.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 76 ja, 77</ref> Seuraava taiteellinen voitto oli nimiosa [[Marcel Pagnol]]in näytelmässä ''Marius'' kevätkaudella 1966.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 83</ref> Salminen oli alkanut saada arvostusta Kansallisteatterin näyttelijänä, ja päätti irtisanoutua vuonna 1969, mikä sai teatterin johdon ymmälleen.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 88</ref>
 
Ainoan teatterikiertueensa Salminen teki kesällä 1962. Kiertue oli jatkoa [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] 25-vuotiskiertueelle ja sillä olivat mukana edellä mainittujen lisäksi [[Tauno Palo]], [[Uuno Hemmo]], [[Katriina Rinne]] ja [[Tommi Rinne]]. Kiertueella esitettiin Katariina Suuren elämästä kertovaa komediaa ''Keisarinna'' ja se veti katsomot täyteen. Salminen näytteli Katariinan nuorta rakastajaa.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 51</ref>
 
=== Helsingin Kaupunginteatteri 1969–1971 ===
 
1970-luvun taitteessa suomalainen teatteri oli voimakkaasti politisoitunut ja niin sanottu yhteiskunnallinen teatteri oli muotia. Suomalaisessa yhteiskunnassa teatteri oli tuohon aikaan merkittävä voima sekä taiteellisesti että poliittisesti ja etenkin kaupunginteattereiden ohjelmisto ja johto heijasteli paikallisia poliittisia voimasuhteita.<ref name="TN98">ToinenSalminen näytös2010, s. 98</ref>
 
Yhteiskunnallisen teatterin airut Ralf Långbacka houkutteli Esko Salmisen Helsingin Kaupunginteatteriin, missä tämä aloitti syyskaudella 1969. Salmisella oli merkittävä rooli [[Fjodor Dostojevski|Dostojevskin]] romaaniin perustuvassa näytelmässä ''Riivaajat'' ja kyseisen roolin puitteissa hän protestoi [[Eugen Terttula]]n, [[Kalle Holmberg]]in ja [[Ralf Långbacka]]n puolesta. Osa kaupunginteatterin väestä oli halunnut kyseisen kolmikon teatterin johtoon, lopulta johtajaksi valittiin kuitenkin [[Timo Tiusanen]], jonka teatterin hallitus puolestaan olisi halunnut edellä mainitun kolmikon lisäksi johtajiston neljänneksi jäseneksi.<ref name="TN98"/>
Rivi 84 ⟶ 83:
=== Turun kaupunginteatteri 1971–1977 ===
 
Salminen päätti Helsingin Kaupunginteatterin kautensa kevääseen 1971 yhdessä Holmbergin ja Långbackan kanssa. Kolmikko siirtyi [[Turku]]un ja Salmisen tuolloinen elämänkumppani [[Heidi Krohn]] seurasi perässä vuotta myöhemmin.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 102 ja, 103</ref> Turun kauden tapaus oli Kiven ''[[Seitsemän veljestä]]''. Salminen näytteli [[Juhani (Seitsemän veljestä)|Juhania]], ensi-ilta oli joulukuussa 1972 ja näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 250 kertaa.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 108 ja, 110</ref> Näytös vieraili myös ulkomailla, "[[Berliini]]ssä tuli sellaisia väliaplodeja, että näyttämölläkin hämmästyttiin", Salminen muistelee.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 111</ref> Sole Uexküll piti ''Seitsemää veljestä'' "nerokkaana teatterina" ja ylisti Salmisen Juhania "mahtavaksi". [[Aamulehti|Aamulehden]] [[Olavi Veistäjä]] huomioi Salmisen taiteellisen rekisterin laajuuden, "sokeasta vimmasta herkkään kyynelehtimiseen".<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 111 ja, 112</ref> Saksalaisen kritiikin mielestä Turun kaupunginteatteri oli löytänyt ''Seitsemässä veljeksessä'' spontaniteetin ja alkuvoiman.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 112</ref>
 
''Seitsemästä veljeksestä'' tehtiin kahdesta eri yleisönäytöksestä koottu [[Seitsemän veljestä (televisionäytelmä)|televisiotaltionti]] vuonna 1975. Se julkaistiin DVD:nä vuonna 2015. Myös televisioversio sai hyvän vastaanoton. [[Jukka Kajava]] kirjoitti Helsingin Sanomissa tammikuussa 1976: "Sana taltiointi itseasiassa unohtui: katsoimme elävää teatteriesitystä."<ref>Seitsemän veljestä -DVD-julkaisu, takakansi</ref>
 
Salmisen Turun vuosien toinen taiteellinen voitto oli Ernst Bruun Olsenin ''Van Gogh ja postinkantaja''. Långbackan ohjaama tuotanto sai ensi-iltansa syystalvella 1975. Salminen näytteli [[Vincent van Gogh|van Goghia]], postinkantajaa näytteli [[Martti Tschokkinen]]. Itä-Häme-lehden Maija Kippola kehui Salmisen suoritusta "näyttämölliseksi ihmeeksi". "Erittäin kiintoisaa tulee olemaan, miten hän saa repäistyksi itsensä irti van Goghista", Kippola kirjoitti arviossaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 117</ref>
 
Myös [[Georges Danton|Dantonin]] rooli [[Georg Büchner]]in näytelmässä ''Dantonin kuolema'' kuuluu Salmisen Turun kauden voittoihin, hän itse kuvailee roolia "valtavaksi" ja "filosofialtaan suunnattomaksi". Turun kaupunginteatterin kaudellaan Salminen näytteli myös muun muassa näytelmissä ''[[Kuningas Lear]]'', ''[[Kirsikkapuisto]]'' ja Aleksis Kiven [[farssi]]ssa ''[[Olviretki Schleusingenissa|Olviretki]]'', joka jäi Turun vuosien viimeiseksi näytelmäksi.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 132 ja, 133</ref> Kaikkiaan Turun vuodet olivat Salmisen elämässä kiihkeitä ja kuluttavia.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 133</ref>
 
=== Helsingin Kaupunginteatteri 1977–1992 ===
 
Syksyllä 1977 Salminen palasi Heidi Krohnin kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa hänen ensimmäinen suuri roolinsa oli nimiosa Shakespearen ''[[Othello]]ssa''. Salminen itse pitää Othelloa rajuine tunnetilojen vaihteluineen raskaimpana roolinaan Dantonin ohella.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 139 ja, 140</ref> Vuonna 1981 Salminen näytteli yhdessä [[Jukka-Pekka Palo]]n kanssa nimiroolin [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''[[Peer Gynt]]'', jossa Salminen näytteli vanhaa ja Palo nuorta Gyntiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="HKT2004" http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=142 | Nimeke = Saarikoski ja Kaupunginteatteri | Tekijä = Tarkka, Pekka | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.10.2004 | Viitattu = 3.11.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite name= http://www.ibsen.net/index.gan?id=67661&subid=0 | Nimeke = Peer Gynt | Julkaisija = "Ibsen.net" | Viitattu = 3.11.2010}}</ref> Ralf Långbackan ohjaamasta näytelmästä tuli yleisö- ja arvostelumenestys: se sai yli 120&nbsp;000 {{Luku|120000|katsojaa}}. Vuorotellen Peer Gyntin roolin kanssa Salminen näytteli Eddie Carbonea [[Arthur Miller]]in teoksessa ''Näköala sillalta''. Ohjaajana oli [[Jack Witikka]]. Eddien rooli on yksi Salmisen mieluisimpia, ja hän kutsuu sitä "köyhän miehen Othelloksi".<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 149</ref>
 
Loppuvuodesta 1985 ensi-iltaan tullut ''Tartuffe'' sai huomiota pohjoismaisilla teatterifestivaaleilla. Salminen tulkitsi Holmbergin ohjaamassa teoksessa Orgonin roolin, nimiroolin teki [[Juha Muje]]. Lokakuussa 1986 sai ensi-iltansa [[Neil Hardwick]]in ohjaama farssi ''Leikitäänkö lääkäriä'', jonka ennakkonäytökset onnistuivat erinomaisesti, mutta ensi-ilta oli fiasko. Lopulta näytelmästä tuli kuitenkin menestys. "Meille se oli hieno oppitunti englantilaisesta teatterista ja ajoituksen [[Aritmetiikka|aritmetiikasta]]", Salminen kuvailee.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 159 ja, 160</ref>
 
Holmbergin ohjaamassa ''[[Macbeth]]issä'' Salminen näytteli nimiroolin. Joulukuussa 1989 ensi-iltaan tullut näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Salmisen viimeiseksi rooliksi Helsingin Kaupunginteatterissa jäi siltä erää Fagin näytelmässä ''[[Oliver Twist]]''.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 165 ja, 166</ref>
 
=== Suomen Kansallisteatteri 1992– ===
 
Esko Salmisen paluuroolina Kansallisessa oli Eugene O'Neill näytelmässä ''Elämää pitempi yö''. [[Lars Norén]]in kirjoittaman teoksen ohjasi [[Kurt Nuotio]]. Helsingin Sanomien Kirsikka Moring luonnehti Salmisen Eugenea ”jättimäiseksi hermokimpuksi”. Moringin mielestä Salminen otti paikkansa ”suomalaisen teatterin valtiaana” ja ilmensi ”lähes saatanallista fyysistä intensiteettiä”. Salminen itse piti roolia upeana ja vaativana. Näytelmässä olivat mukana myös muun muassa [[Kyllikki Forssell]] ja [[Jukka-Pekka Palo]]. Sitä esitettiin kahden vuoden aikana lähes sata kertaa.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 174, 175 ja, 177</ref>
 
[[Laura Jäntti|Laura Jäntin]] ohjaamassa näytelmässä ''Cyrano de Bergerac'' Salminen teki nimiroolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin neljä vuotta. Salmisen Cyrano sai myös kriitikoilta myönteisen vastaanoton: "Jättiläisrooli soljuu kevään keveänä", [[Jukka Kajava]] kirjoitti Helsingin Sanomissa lokakuussa 1993.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 190–192</ref> 35-vuotistaiteilijajuhlassaan 1. &nbsp;helmikuuta 1997 Salminen näytteli Cyranoa. Samassa yhteydessä hän sai Suomen Näyttelijäliitolta kultaisen kunniamerkin.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 208–210</ref>
 
Syksyllä 1997 sai ensi-iltansa ranskalaisen [[Yasmina Reza]]n uusi näytelmä ''Taide'' ohjaajanaan Arto af Hällström. Salminen näytteli Marcia. Taidetta ja ystävyyttä valottava ''Taide'' sai hyvän kriitikkovastaanoton ja sitä esitettiin noin kaksisataa kertaa aina syksyyn 2000. Samaan aikaan Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa Willy Lomania Arthur Millerin ''Kauppamatkustajan kuolemassa'' sekä [[Aleksanterin teatteri]]ssa [[Coline Serreau]]n komediaa ''Välkky ja Pölkky''.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 222, 224 ja, 226</ref> [[Asko Sarkola]] oli Välkky ja Esko Salminen Pölkky. Rooliaan varten Salmisen tuli opetella soittamaan [[viulu]]lla sävelteos ”Parlez moi d’amour” – naisten viettelemiseksi. ”[[Raakel Lignell]] oli mulla opettajana, antoi yhden oman pienen viulunsa lainaksi. --- Raksu piirsi tarkkaan, mitä minun pitää painaa milloinkin”, Salminen kertoi viuluopinnoistaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 231 ja, 232</ref> ''Välkky ja Pölkky'' oli kassamenestys ja sai myös myönteisen kriitikkovastaanoton.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 232 ja, 233</ref>
 
''Kauppamatkustajan kuoleman'' Willy Loman oli rooli, josta Salminen sai huomattavasti yleisöpalautetta; saman verran kuin van Goghista. Elämäkerrassaan ''Toinen näytös'' Salminen käsittelee kyseistä roolia usean sivun verran: "Jokainen näkee Willyssä isänsä. Millerhän kirjoitti sen isästään", Salminen analysoi.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 244</ref> Saku Heinonen kirjoitti [[Keskisuomalainen|Keskisuomalaisessa]] lokakuussa 1999: "Willy Lomanin hahmo koko tarinan ruumiillistumana on Esko Salmisen käsittelyssä niin aito, että se jää katsojaan. Olenko minä todellakin tuollainen, ja olenhan minä".<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 242</ref> ''Kauppamatkustajan kuolemaa'' esitettiin yli 70 kertaa, viimeisen kerran syystalvella 2000.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 250</ref> Omasta mielestään Salminen oli tuohon aikaan ollut jo pitkään kypsä sairauseläkkeelle, lähinnä useaan otteeseen operoitujen polviensa tähden.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 249</ref>
 
Joulukuussa 2003 ensi-iltaan tuli Shakespearen ''Falstaff'', jossa Salminen näytteli jälleen nimiroolin. Kristo Salminen näytteli Falstaffin kasvattipoikaa prinssi Henrikiä. Näytelmän vastaanotossa kriitikot mainitsivat Esko Salmisen kyvyn ottaa yleisönsä pelkällä läsnäolollaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 309</ref> Salmisen rooliluettelo karttui näytelmien pääosista myös vuosikymmenen jälkipuoliskolla: nimiosa ''[[Kuningas Lear]]issa'', Sirin rooli [[Ronald Harwood]]in ''Pukijassa'' ja James Tyronen rooli [[Eugene O’Neill]]in näytelmässä ''[[Pitkän päivän matka yöhön]]''.
 
Aamulehden Soila Lehtonen kirjoitti Sirin roolista: ”Esko Salmisen Sir on mehevä sekoitus eksynyttä sonnia ja koditonta karitsaa; itsensä hukannut tähtinäyttelijä virkoaa hetkittäin teatteridespootiksi, jota karisma on kannatellut kaameimmissakin kiertueläävissä”. Lehtonen kuvaili Salmista vanhaksi sotaratsuksi, jolla on kyky hurmata yleisönsä. [[Satakunnan Kansa]]n Matti Linnavuori katsoi Salmisen tekevän pilaa ”näyttelijän itserakkaudesta ja hyväksymisen tarpeesta”.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 326</ref>
 
''Pitkän päivän matka yöhön'' tuli ensi-iltaan aivan vuosikymmenen lopulla Kurt Nuotion ohjaamana. Kriitikot suitsuttivat kappaletta. [[Sana (lehti)|Sana-lehden]] Anne Valkonen piti Salmisen James Tyronea ”uskomattomana”. Kirsikka Moring arvioi Helsingin Sanomissa: ”Salmisen suhteessa rooliinsa ja vastanäyttelijöihin löytyy tuhat sävyä itsesyytöksen kyyneleistä raivoon ja rakkauteen…”.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 347</ref> ''Pitkän päivän matka yöhön'' oli myös Salmisen taiteilijajuhlan numero marraskuussa 2010.<ref name="ToinenSalminen näytös2010, s. 343"/>
 
Salmisen ura Kansallisteatterissa jatkui aktiivisena halki 2010-luvun. Syyskuussa 2011 ensi-iltansa sai [[Samuel Beckett]]in tragikomedia ''[[Huomenna hän tulee|Godota odottaessa]]'', jossa Salminen teki Vladimirin osan. Vladimir keskustelee [[Eero Aho]]n tulkitseman Estragonin kanssa Godota odottaessa, eikä Godot ikinä saavu. Kappale sai lähes 18&nbsp;000 {{Luku|18000|katsojaa}}.<ref name=ilona>{{Verkkoviite"TTK" | Osoite = http://ilona.tinfo.fi/tekija_tieto.aspx?id=7161 | Nimeke = Ilona / Tekijähaku / Salminen Esko | Julkaisu = ILONA-tietokanta | Julkaisija = Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo | Viitattu = 1.10.2020}}</ref> Huhtikuussa 2013 sai ensi-iltansa ''Ilta Esko Salmisen kanssa'', jossa Salminen kertoo elämästään [[Mika Myllyaho]]n haastattelemana ja lausuu monologeja. Esitystä annettiin harvakseltaan vuosikymmenen loppuun asti, ja sille kertyi runsaat 7&nbsp;500 {{Luku|7500|katsojaa}}.<ref name=ilona"TTK" />
 
[[Paavo Westerberg]] ohjasi 2018 klassikon ''[[Kolme sisarta]]'', jossa Salmisella oli Tšebutykinin rooli. Yleisradion Tuula Viitaniemi arvioi Salmisen suoritusta: ”Esko Salminen loistaa vanhana ja kyynisenä sotilaslääkäri Tšebutykininä, --- Salminen hiljentää katsomon ja nostattaa ansaitut väliaplodit.”<ref name=viitaniemi>{{Verkkoviite"YLE2018" | Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/24/kansallisteatterin-upea-kolme-sisarta-on-tarina-loputtomasta-onnen | Nimeke = Kansallisteatterin upea Kolme sisarta on tarina loputtomasta onnen tavoittelusta – Paavo Westerbergin tulkinta uudistaa ja ylistää Tšehovin klassikkoa | Julkaisu = Yle.fi | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 1.10.2020}}</ref> ''Kolme sisarta'' sai yli 28&nbsp;000 {{Luku|28000|katsojaa}}.<ref name=ilona"TTK" />
 
Kevätkaudella 2018 Salmisen rooliluetteloon kirjattiin Gregory Salomonin osa Arthur Millerin näytelmässä ''Hinta''<ref name=ilona"TTK" />, jota on esitetty Suomessa suhteellisen harvoin. Demokraatti-lehden Rolf Bamberg: ” --- Solomon on aikamoinen stereotypia ahneesta juutalaisesta kauppamiehestä, mutta Esko Salmisen karismalla hahmosta häipyy niin etninen kuin luonteenpiirteellinen painolasti.”<ref name=bamberg>{{Verkkoviite"Demokraatti2018" | Osoite = https://demokraatti.fi/arvio-helsingin-kaupunginteatterin-hinta-esityksesta-mita-maksaa-kaytetty-elama/ | Nimeke = Arvio Helsingin kaupunginteatterin Hinta-esityksestä: Mitä maksaa käytetty elämä? | Julkaisu = Demokraatti.fi | Julkaisija = Kustannus Oy Demokraatti | Viitattu = 1.10.2020}}</ref>
 
Esko Salminen näytteli ensimmäiset sivuosansa Kansallisteatterissa amatöörinä syyskuussa 1957: hänellä oli merimiehen osa ''Hamletissa''. Vuonna 1959 hän teki palvelijan roolin näytelmässä ''[[Julius Caesar (näytelmä)|Julius Caesar]]'' ja työläisen roolin Mika Waltarin komediassa ''Miljoonavaillinki''.<ref name=ilona"TTK" /> 2020-luvulla Salmisen ura Kansallisteatterissa jatkui Mika Myllyahon ohjaamassa runoiltamassa ''Eskon runot ja pari matkakumppania''. Esityksiä oli kaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="KT" https://kansallisteatteri.fi/esitys/eskon-runot-ja-pari-matkakumppania/ | Nimeke = Eskon runot ja pari matkakumppania | Julkaisu = Kansallisteatteri.fi | Julkaisija = Suomen Kansallisteatteri | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>
 
=== Muut teatterit 2000– ===
 
Kevätkaudella 2001 sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa ''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', jossa Salminen näytteli Puntilaa ja sai jälleen hyvät arvostelut. Kriitikoiden mukaan hän sai Puntilan roolissaan käyttää koko taiteellista rekisteriään. Teoksen ohjasi Kurt Nuotio.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 284</ref> Syyskaudella 2014 Salminen näytteli Helsingin kaupunginteatterissa professoria [[Anton Tšehov]]in klassikkonäytelmässä ''[[Vanja-eno]]''. Kevätkaudella 2019 Salmisella oli aaveen rooli Turun kaupunginteatterin ''Hamletissa''. Vuonna 2012 hänellä oli ollut kuninkaan rooli samassa näytelmässä, tuolloin paikkana oli Helsingin kaupunginteatteri.<ref name=ilona"TTK" />
 
Vuonna 2007 Salminen näytteli [[Teatteri Jurkka|Teatteri Jurkassa]] Kettusen roolin [[Ilpo Tiihonen|Ilpo Tiihosen]] näytelmässä ''Kettu ja jänis''. 2000-luvun alkupuoliskolla Salminen vieraili myös KOM-teatterissa ja Lilla Teaternissa.<ref name=ilona"TTK" />
 
== Elokuvaura ==
 
{{Sitaatti2|right|Eniten pidän ''Tähdet kertovat, komisario Palmu'' -filmistä. Nahkatakkisen pikkurikollisen Ville Valkosen rooli oli oikea helmi. Siinä oli paljon samaa, jota olin itse joutunut kokemaan kadun kundina 50-luvulla.|Esko Salminen varhaisesta elokuvaroolistaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 49</ref>}}
 
=== Varhaiset elokuvaroolit ===
 
Salminen esiintyi ensi kerran vanhempiensa kanssa epookkikomediassa ''[[Katupeilin takana]]'' (1949). Ammattimaisen elokuvauransa hän aloitti teatterikoululaisena draamakomediassa ''[[Skandaali tyttökoulussa]]'' (1960). Camp-klassikoissa ''[[Kuu on vaarallinen]]'' ja ''[[Jengi (elokuva)|Jengi]]'' Salmisella oli keskeinen miesrooli. ''Kuu on vaarallinen'' oli aikansa mittapuun mukaan rohkea, sillä Salmisen roolihahmo vietti turhan monta sekuntia [[Liana Kaarina]]n roolihahmon rintojen välissä, joten elokuvaa sensuroitiin.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 363</ref> Salminen näytteli myös niin kutsuttuja ongelmanuoria muutamassa tuotannossa.
 
Vanhan koulukunnan näyttelijät eivät vielä 1960-luvullakaan arvostaneet elokuvaa. Jos teatteriin asteli elokuvamaski päällään, sai kuulla kunniansa vanhemmilta näyttelijöiltä, jotka pitivät moista käytöstä epäkunnioittavana teatteritaidetta kohtaan. Elokuva miellettiin edelleen pelkäksi rahantekovälineeksi. Salmiselle se oli yhtä kaikki hienoa aikaa, sillä hän sai tutustua edellisten polvien elokuva-ammattilaisiin.<ref name=nyberg>{{Verkkoviite"YLEA2020" | Osoite = https://areena.yle.fi/1-50386715 | Nimeke = Haastateltavina näyttelijät Esko Salminen, Jenni Kokander ja yrittäjä Simo Leporanta. | Tekijä = | Ajankohta = 13.9.2020 | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 2.10.2020}}</ref> Salminen näytteli esimerkiksi [[Toivo Särkkä|Toivo Särkän]], [[Ville Salminen|Ville Salmisen]] ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] ohjaamana.
 
Lähestyvän [[Näyttelijälakko 1963–1965|näyttelijälakon]] takia elokuvia tehtiin varastoon: yhtä elokuvaa kuvattiin päivisin, toista öisin.<ref name=nyberg"YLEA2020" /> Salmisen elokuvaura oli uinuksissa monta vuotta lakon takia; lakon aikana hänellä oli sivuosa [[Åke Lindman]]in elokuvassa ''[[Juokse kuin varas]]'', joka on jäänyt Suomen elokuvahistoriaan kuriositeettina. Vuonna 2020 Salminen arvioi, että lakko oli eräänä vaikuttimena hänen suuntautumiseensa ensisijaisesti teatteritaiteeseen, vaikka elokuvataidekin olisi kiinnostanut.<ref name=nyberg"YLEA2020" /> Miespääosa Salmisella oli lakon jälkeen komediassa ''[[Johan nyt on markkinat!]]'' (1966). Lisäksi hän teki miespääosan romanttisessa komediassa ''[[Vain neljä kertaa]]'' (1968) vastanäyttelijöinään [[Liisamaija Laaksonen]] ja [[Kirsti Wallasvaara]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetVain" https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117755 | Nimeke = Vain neljä kertaa | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Salminen oli mukana myös muutamassa [[Spede Pasanen|Spede]]-elokuvassa. Kun hän pitkän tauon jälkeen 1970-luvulla palasi elokuvan pariin, tehtävät vastasivat paremmin hänen ominaislaatuaan: ''[[Runoilija ja muusa (elokuva)|Runoilija ja muusa]]'', ''[[Pedon merkki]]'', ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' ja ''[[Hamlet liikemaailmassa]]''
 
=== Elokuvaroolit 1970-luvulta vuosisadan vaihteeseen ===
 
Elokuvassa ''Runoilija ja muusa'' (1978) Salminen näyttelee [[Eino Leino]]a, [[L. Onerva|Onervaa]] tulkitsee [[Elina Salo]]. Helsingin Sanomien [[Helena Ylänen]] arvioi: " --- Salmisen kautta Leino elää meille uudelleen".<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 144</ref> Elokuva sai teatterikierroksellaan noin 220&nbsp;000 {{Luku|220000|katsojaa}} ja televisioensi-illassaan liki 1,4 &nbsp;miljoonaa katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetRunoilija" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/118934 | Nimeke = Runoilija ja muusa (1978) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> Lokakuussa 1979 tuli ensi-iltaan palkittu animaatioelokuva ''[[Seitsemän veljestä (animaatioelokuva)|Seitsemän veljestä]]'', jossa Salminen on kertojana. Teos on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetSeitsemän" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119038 | Nimeke = Seitsemän veljestä (1979) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref>
 
''Pedon merkkiä'' (1981) alettiin kuvata välittömästi sen jälkeen, kun Salminen oli palannut [[New York]]ista, missä hän ystävineen oli viettänyt 40-vuotissyntymäpäiviään muutaman viikon. Salminen kuvailee ''Pedon merkkiä'' "tavattoman mielenkiintoiseksi". Hänen mukaansa teoksesta huomaa edelleen hänen kamerakammonsa ja liiallisen yrittämisensä.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 146 ja, 147</ref> Aamulehden [[Erkka Lehtola]]n mielestä Salmisen osasuoritus osoitti ammattitaitoa ja varmuutta, mutta jäi silti aavistuksen kapeaksi. ''Pedon merkki'' keräsi teattereihin kohtuulliset sata tuhatta silmäparia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetPedon" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117910 | Nimeke = Pedon merkki (1981) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 9.3.2016}}</ref>
 
[[Matti Kassila]]n ''Niskavuoressa'' (1984) Salminen vetää keskeisen miesosan [[Satu Silvo]]a vastaan. [[Aarne Niskavuori|Niskavuoren Aarnen]] olivat näytelleet valkokankaalla aiemmin [[Tauno Palo]] ja [[Erkki Viljos]]. Silvo teki [[Ilona Ahlgren|Ilonan]] roolin. 1930-luvun Hämeeseen ja Helsinkiin sijoittuva, [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] näytelmiin perustuva elokuva sai varovaisen myönteisen vastaanoton ja noin 150&nbsp;000 {{Luku|150000|katsojaa}}.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetNiskavuori" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119875 | Nimeke = Niskavuori (1984) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref>
 
[[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Pohjanmaassa'' (1988) Salminen tulkitsi Veikko Hakalan roolin. Salminen luonnehti roolia isoksi ja hän teki siitä vanhan voimamiehen, joten tehtävää varten oli treenattava rajusti. Asiaan kuuluvaa murretta hän oppi Jorma-enoltaan.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 183 ja, 184</ref> 1980-luvun lopulla Salminen näytteli myös kolmessa Kaurismäen veljesten elokuvassa ja teki sivuroolin [[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Talvisodassa'', joka keräsi teattereihin noin 630&nbsp;000 {{Luku|630000|katsojaa}}.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetTalvisota" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/126330 | Nimeke = Talvisota (1989) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli pitkästä aikaa mukana [[Ere Kokkonen|Ere Kokkosen]] ja Speden komedioissa. ''Uuno Turhapuron veljestä'' (1994) tuli Turhapuro-sarjan erikoisuus, sillä [[Vesa-Matti Loiri]]a ei nähty siinä lainkaan. Salminen lähti näyttelemään Uunon veljeä siinä luulossa, että Loiri on mukana elokuvassa.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 184</ref>
 
Kassilan rikosdraamassa ''Kaikki pelissä'' (1994) Salminen näytteli miespääosan, komisario Nummensyrjän. [[Hannele Lauri]] ja Satu Silvo näyttelivät keskeiset naisroolit ja elokuvan "pahiksena" oli [[Jukka Puotila]]. Elokuva sai vain kymmenisen tuhatta katsojaa ja kriitikkovastaanottokin oli vaisu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/156824 | Nimeke = Kaikki pelissä (1994) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu name="ElonetKaikki" 8.3.2016}}</ref>
 
=== Elokuvaroolit vuodesta 2000 ===
 
Ere Kokkosen ohjaamassa [[Arto Paasilinna]]n romaaniin perustuvassa elokuvassa ''Kymmenen riivinrautaa'' (2002) Salminen näytteli pääosan, Rauno Rämekorven. Ilkikurisessa komediassa Salminen näyttelee useita naisrooleja vastaan, joita tulkitsevat muun muassa [[Kristiina Elstelä]] ja [[Tea Ista]]. Halpatuotantona toteutettu elokuva sai verraten nuivan kriitikkovastaanoton, näyttelijäsuoritukset saivat kuitenkin kiitosta. Iltalehden Olli Kangassalo kirjoitti: "Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa ---". Katsojia elokuva keräsi vain noin 26&nbsp;000.<ref>{{Verkkoviite Luku| Osoite = http://www26000}}.elonet.fi/fi/elokuva/1075653 | Nimeke<ref name="ElonetKymmenen" Kymmenen riivinrautaa (2002) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref>
 
[[Klaus Härö]]n palkitussa draamassa ''Äideistä parhain'' Salminen näytteli vanhaa Eeroa, nuorta näytteli Topi Majaniemi. [[Heikki Hietamies|Heikki Hietamiehen]] romaaniin perustuva teos kertoo [[Ruotsi]]in lähetetyistä sotalapsista. Se sai [[Suomi|Suomen]] teatterikierroksellaan noin 220&nbsp;000 {{Luku|220000|katsojaa}}.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetÄideistä" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1251008 | Nimeke = Äideistä parhain (2005) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref>
 
2010-luvulla Esko Salminen on näytellyt useissa elokuvissa, kuten ''[[Veljekset (vuoden 2011 elokuva)|Veljekset]]'', ''[[Varasto (elokuva)|Varasto]]'', ''[[Härmä (elokuva)|Härmä]]'' sekä ''[[Juoppohullun päiväkirja (elokuva)|Juoppohullun päiväkirja]]''. Hänen roolinsa ovat olleet tyypillisesti isohkoja sivuosia, kuten ''Varaston'' Kataja.
 
Parhaimpana elokuvanaan Salminen pitää [[Veikko Aaltonen|Veikko Aaltosen]] ohjaamaa teosta ''Tuhlaajapoika'' (1992), jossa hän näyttelee sadomasokistista psykiatria. Elokuva sai neljä Jussi-palkintoa, yksi niistä Salmiselle parhaasta miessivuosasta. Iltalehden Olli Manninen vertasi Salmisen suoritusta [[Anthony Hopkins]]in Hannibal Lecteriin.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 184 ja, 185</ref> Vuonna 1999 Salminen näytteli sivuroolin Aaltosen draamaelokuvassa ''Rakkaudella, Maire''.
 
Salminen dubbasioli Clayton-hahmonääninäyttelijänä suomenkielisessä ''[[Tarzan (vuoden 1999 elokuva)|Walt Disneyn Tarzan]]'' -elokuvassa ja ''[[Yli aidan]]'' -elokuvan Ozzie-hahmonelokuvassa.
 
== Televisiotyöt ==
 
[[Tiedosto:Esko-Salminen-1963.jpg|thumb|rightpienoiskuva|Nuori Salminen vuonna 1963.]]
Esko Salminen näytteli televisiossa ensi kerran vuonna 1958, jolloin hän oli mukana Kellariteatterin televisioiduissa tuotannoissa. Lähetykset katosivat eetteriin, sillä niitä ei voitu tallentaa. Kellariteatteri näytteli ja parikymppinen [[Lenita Airisto]] juonsi lähetykset [[Albertinkatu|Albertinkadun]] studiosta Helsingin [[Kamppi|Kampista]].<ref name="TN36"/> Myös 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla Salmisen televisioroolit olivat enimmäkseen televisioituja teatterikappaleita. Hänen ensimmäisiä televisiosarja-roolejaan oli sivuosa MTV:n kymmenosaisessa, Jurkan teatteriperheen vetämässä ''[[Asemahotelli]]ssa'' helmikuussa 1965. Sarja ei ole säilynyt jälkipolville.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="YLEV2008" http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/asemahotelli.htm | Nimeke = Asemahotelli | Selite = Muistikuvaputki | Julkaisu = Yle Vintti | Ajankohta = 11.6.2008 | Julkaisija = Yleistadio Oy | Viitattu = 7.3.2016}}</ref> Tallennettua ja säilynyttä tuotantoa edustaa muun muassa [[Jukka Sipilä]]n ''Kukunor'' vuodelta 1973, Salmisen rooli televisionäytelmässä oli Kalahari/Atlantis.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke name= Elonet"ElonetKukunor" / Elokuvat / Kukunor | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/204443 | Viitattu = 7.3.2016}}</ref>
 
Vuonna 1982 Salminen näytteli Pohjolan isäntää [[Kalle Holmberg]]in palkitussa fiktiosarjassa ''[[Rauta-aika]]''. Varsinaisia pitkien televisiosarjojen rooleja Salminen näytteli 1990- ja 2000-luvuilla [[MTV3|MTV3:n]] suosituissa sarjoissa ''[[Blondi tuli taloon]]'', ''[[Ihmeidentekijät]]'' ja ''[[Parhaat vuodet]]''. ''Blondi tuli taloon'' -sarjaa tuotettiin puolisentoistasataa jaksoa vuosina 1994–1995, Salminen näytteli siinä keskeisen miesroolin, Hannu Hurmalan. ''Ihmeidentekijöissä'' ja sen jatko-osassa ''Parhaat vuodet'' Salminen näytteli lääkäri Mauri Niskaa.
 
[[Hannu Kahakorpi|Hannu Kahakorven]] ohjaamassa viisiosaisessa televisiosarjassa ''[[Tuntemattomalle jumalalle]]'' (1993) Salminen teki kaksoisroolin. Sarja keräsi huomiota eritoten näyttävillä erikoistehosteillaan. Vuonna 1995 Esko Salmisella oli iso sivuosa [[JP Siili]]n televisioelokuvassa ''[[Ruuvimies]]'', pääosan näytteli [[Kristo Salminen]]. Esko Salminen näytteli päähenkilön isää. [[Heidi Köngäs|Heidi Köngäksen]] televisioelokuvassa ''Varpuset'' (2005) Esko Salminen näytteli puliukkoa. [[Liisamaija Laaksonen]] oli kirjoittanut Kessun roolin Salmista ajatellen ja tämä piti kyseisestä roolista.<ref>ToinenSalminen näytös2010, s. 276</ref> Vuonna 2014 Salmisella oli rooli Köngäksen televisioelokuvassa ''Hyväntekijät''.
 
Salminen näyttelee yhtä pääosista, Väinö Vallgrenia [[Yle]]n vuonna 2017 alkaneessa ''[[Presidentti (televisiosarja)|Presidentti]]''-sarjassa.
Rivi 179 ⟶ 178:
== Yksityiselämä ==
 
Salminen avioitui [[Rose-Marie Precht]]in kanssa vuonna 1961. Avioliitto päätyi eroon seuraavana vuonna.<ref name=kb"KB" /> 1960–1970-luvulla Salminen seurusteli kymmenisen vuotta näyttelijä [[Kyllikki Forssell]]in kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="UTA2001" http://www.uta.fi/festnews/fn2001/viihde/sanottua.htm | Nimeke = Festival News 2001: Sanottua… Aforismeja ja huumoria elokuvan tekijöistä | Tekijä = Hölttä, Marketta & Valtonen, Arja | Ajankohta = 7.3.2001 | Julkaisija = Tampere Film Festival | Viitattu = 16.8.2007}}{{404}}</ref> Vuosina 1970–1981 Salmisen avopuoliso oli näyttelijä [[Heidi Krohn]], jonka kanssa hänellä on poika [[Kristo Salminen]] (s. 1972). Salminen oli naimisissa tanssija [[Riikka Korppi-Tommola]]n kanssa 1983–1984 ja heillä on tytär [[Kreeta Salminen]] (s. 1984). Vuodesta 1989 Salmisen puoliso on ollut näyttelijä [[Aino Seppo]], ja heillä on tytär Sonja Salminen (s. 1991).<ref name=kb"KB" />
 
== Muuta ==
 
{{Sitaatti2|right|"Miltä”Miltä se tuntuu, kun sanotaan Grand Old Maniksi?"” -– "Still”Still going wrong."” Salmisen vastaus toimittajan kysymykseen Yleisradion [[Arto Nyberg (televisio-ohjelma)|Arto Nyberg -ohjelmassa]] 13.9.2020<ref name=nyberg"YLEA2020" />}}
 
Vuonna 1997 ilmestyi Esko Salmisen muistelmateos ''Elämä Eskona'' ja vuonna 2010 jatko-osa ''Toinen näytös''. Suomen näyttelijäliitto myönsi Salmiselle vuonna 2010 liiton kaikkien aikojen ensimmäisen ''ylinäyttelijän'' arvonimen.<ref name=HSYli"HS2010" /> Yleisradio teki vuonna 2010 dokumentin ''Esko Salminen – läsnä''. Jarmo Heikkisen ohjaamassa tunnin mittaisessa ohjelmassa ovat mukana Salminen ja Aino Seppo.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name="ElonetLäsnä" http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1514852 | Nimeke = Esko Salminen - läsnä (2010) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 9.3.2016}}</ref>
 
Lisäksi vierailevana näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja [[KOM-teatteri]]ssa 2001–2002.
Rivi 202 ⟶ 201:
== Palkinnot ==
 
* Gösta Ekmanin palkinto (1965)<ref name="oulunsaloOS2014">[http://oulunsalosoi.fi/2014/artistit/esko-salminen/ Esko Salminen, lausunta]</ref>
* Ida Aalberg -palkinto (1986)<ref name="oulunsaloOS2014" />
* [[Pro Finlandia]] (1992)<ref name="oulunsaloOS2014" />
* [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsas]] (1993)
* [[MTV:n kulttuuripalkinto]] (1994)<ref name="HS1995" />
* [[MTV:n kulttuuripalkinto]] (1994)<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko =Esko Salmiselle MTV:n palkinto | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta =1995-01-28 | Sivut =4 | www =https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1995-01-28/4 | www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref>▼
* Näyttämötaiteen Suomi-palkinto (1997)<ref name="oulunsaloOS2014" />
* Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki (1997)<ref>[http://www.teatterijarjestojenkeskusliitto.fi/uploads/4/8/6/2/48626825/kultaiset_kunniamerkit.pdf Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947], Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.</ref>
* Stadin Kundi (2012)<ref name="HU2012" />
* Stadin Kundi (2012)<ref>[http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/113591-taru-valjakka-on-stadin-friidu-esko-salminen-stadin-kundi Taru Valjakka on Stadin friidu, Esko Salminen Stadin kundi]</ref>
 
== Lähteet ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä = Nevalainen, Petri | Nimeke = Kaikkien aikojen Tauno Palo | SuomentajaJulkaisupaikka = | Vuosi = 2007Helsinki | LukuJulkaisija = |Ajatus Sivu =kirjat | SeliteVuosi = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ajatus kirjat2007 | Isbn = 978-951-20-7400-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}▼
<!-- * {{Kansallisbiografia|id = 1149|nimi = Salminen, Esko (1940–)|tekijä = Pentti Paavolainen|ajankohta = 9.10.2006|viitattu = }} 6. joulukuuta 2020: maksullinen artikkeli → poistettu aiheesta muualla -osiosta. Kelpaako lähteeksi?-->▼
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko ;& Kinnunen, Raila | Nimeke = Toinen näytös | SuomentajaJulkaisupaikka = | Vuosi = 2010Helsinki | LukuJulkaisija = |Werner SivuSöderström =Osakeyhtiö | SeliteVuosi = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö2010 | Isbn = 978-951-0-36831-2 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
▲* {{Kirjaviite | Tekijä = Nevalainen, Petri | Nimeke = Kaikkien aikojen Tauno Palo | Suomentaja = | Vuosi = 2007 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ajatus kirjat | Isbn = 978-951-20-7400-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
 
=== Viitteet ===
 
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
 
<ref name=HSYli>Ylinäyttelijä Salminen. ''Helsingin Sanomat'', ''Kulttuuri'' 20.11.2010</ref>}}
▲* ''[[Seitsemän veljestä]]''<ref name="STTT1983Tainio 1983, s. 391">{{Kirjaviite | Tekijä = Tainio, Ilona (toim.) | Nimeke = Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 | Vuosi = 1983 | Sivu = 391 | Selite = Salminen, Esko | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Isbn = 951-30-5727-5}}</ref>
 
<ref name="Bagh 2007, s. 379">{{Kirjaviite | Tekijä = Bagh, Peter von | Nimeke = Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina | Vuosi = 2007 | Sivu = 379 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Isbn = 978-951-0-32895-8}}</ref>
 
<ref name="ElonetSalminen">{{Elonet-h|166816}}. Viitattu 12.10.2015.</ref>
 
▲<!-- *ref name="KB">{{Kansallisbiografia | id = 1149 | nimi = Salminen, Esko (1940–) | tekijä = Paavolainen, Pentti Paavolainen| ajankohta = 9.10.2006 | viitattu = }} 69. joulukuuta 2020: maksullinen artikkeli → poistettu aiheesta muualla -osiosta3. Kelpaako lähteeksi?--2016}}</ref>
 
<ref name="BLF">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.blf.fi/artikel.php?id=1149 | Nimeke = BLF | Julkaisu = BLF | Viitattu = 13.11.2020}}</ref>
 
<ref name="HS2006">{{Verkkoviite | Tekijä = Järvenpää, Eeva | Nimeke = Kuusi vuotta ja kolme luokkaa Kulmakoulussa | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.1.2006 | Julkaisija = Sanoma Media Finland Oy | Arkisto = https://web.archive.org/web/20101106092340/http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/26_1.html | Arkistoitu = 6.11.2010 | Viitattu = 3.11.2010}}</ref>
 
<ref name="KKK2014">{{Verkkoviite | Tekijä = Tossumies | Osoite = http://kurjenkaivonkentta.blogspot.fi/2014/03/samppalinnan-kesateatteri.html | Nimeke = Erään kurkihirren alla / Samppalinnan kesäteatteri | Julkaisu = Kurjenkaivonkentta | Ajankohta = 19.3.2014 | Viitattu = 8.3.2016}}</ref>
 
<ref name="HKT2004">{{Verkkoviite | Tekijä = Tarkka, Pekka | Osoite = http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=142 | Nimeke = Saarikoski ja Kaupunginteatteri | Ajankohta = 23.10.2004 | Julkaisija = Helsingin kaupunginteatteri | Viitattu = 3.11.2010}}</ref>
 
<ref name="Ibsen">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ibsen.net/index.gan?id=67661&subid=0 | Nimeke = Peer Gynt | Julkaisija = Ibsen | Viitattu = 3.11.2010}}</ref>
 
<ref name="TTK">{{Verkkoviite | Osoite = http://ilona.tinfo.fi/tekija_tieto.aspx?id=7161 | Nimeke = Ilona / Tekijähaku / Salminen Esko | Julkaisu = Ilona | Julkaisija = Teatterin tiedotuskeskus | Viitattu = 1.10.2020}}</ref>
 
<ref name="YLE2018">{{Verkkoviite | Tekijä = Viitaniemi, Tuula | Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/24/kansallisteatterin-upea-kolme-sisarta-on-tarina-loputtomasta-onnen | Nimeke = Kansallisteatterin upea Kolme sisarta on tarina loputtomasta onnen tavoittelusta – Paavo Westerbergin tulkinta uudistaa ja ylistää Tšehovin klassikkoa | Ajankohta = 24.11.2018 | Julkaisu = Yle Kulttuuri | Julkaisija = Yleisradio Oy | Viitattu = 1.10.2020}}</ref>
 
<ref name="Demokraatti2018">{{Verkkoviite | Tekijä = Bamberg, Rolf | Osoite = https://demokraatti.fi/arvio-helsingin-kaupunginteatterin-hinta-esityksesta-mita-maksaa-kaytetty-elama/ | Nimeke = Arvio Helsingin kaupunginteatterin Hinta-esityksestä: Mitä maksaa käytetty elämä? | Julkaisu = Demokraatti | Ajankohta = 6.2.2018 | Julkaisija = Kustannus Oy Demokraatti | Viitattu = 1.10.2020}}</ref>
 
<ref name="KT">{{Verkkoviite | Osoite = https://kansallisteatteri.fi/esitys/eskon-runot-ja-pari-matkakumppania/ | Nimeke = Eskon runot ja pari matkakumppania | Julkaisija = Suomen Kansallisteatteri | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>
 
<ref name="YLEA2020">{{Verkkoviite | Tekijä = Nyberg, Arto | Osoite = https://areena.yle.fi/1-50386715 | Nimeke = Haastateltavina näyttelijät Esko Salminen, Jenni Kokander ja yrittäjä Simo Leporanta. | Julkaisu = Yle Areena | Ajankohta = 13.9.2020 | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>
 
<ref name="ElonetVain">{{Elonet|117755|Vain neljä kertaa}}. Viitattu 2.10.2020.</ref>
 
<ref name="ElonetRunoilija">{{Elonet|118934|Runoilija ja muusa (1978)}}. Viitattu 9.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetSeitsemän">{{Elonet|119038|Seitsemän veljestä (1979)}}. Viitattu 9.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetPedon">{{Elonet|117910|Pedon merkki (1981)}}. Viitattu 9.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetNiskavuori">{{Elonet|119875|Niskavuori (1984)}}. Viitattu 8.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetTalvisota">{{Elonet|126330|Talvisota (1989)}}. Viitattu 8.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetKaikki">{{Elonet|156824|Kaikki pelissä (1994)}}. Viitattu 8.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetKymmenen">{{Elonet|1075653|Kymmenen riivinrautaa (2002)}}. Viitattu 8.3.2016.</ref>
 
<ref name="ElonetÄideistä">{{Elonet|1251008|Äideistä parhain (2005)}}. Viitattu 8.3.2016.</ref>
 
<ref name="YLEV2008">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/asemahotelli.htm | Nimeke = Asemahotelli | Selite = Muistikuvaputki | Julkaisu = Yle Vintti | Ajankohta = 11.6.2008 | Viitattu = 7.3.2016}}</ref>
 
<ref name="ElonetKukunor">{{Elonet|204443|Kukunor}}. Viitattu 7.3.2016.</ref>
 
<ref name="UTA2001">{{Verkkoviite | Tekijä = Hölttä, Marketta & Valtonen, Arja | Nimeke = Festival News 2001: Sanottua… Aforismeja ja huumoria elokuvan tekijöistä | Ajankohta = 7.3.2001 | Julkaisija = Tampere Film Festival | Arkisto = https://web.archive.org/web/20070911051430/http://www.uta.fi/festnews/fn2001/viihde/sanottua.htm | Arkistoitu = 11.9.2007 | Viitattu = 16.8.2007}}</ref>
 
<ref name="HS2010">{{Verkkoviite | Tekijä = Vuori, Suna | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004770367.html | Nimeke = Ylinäyttelijä Salminen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 20.11.2010 | Viitattu = 6.6.2011}}</ref>
 
<ref name="ElonetLäsnä">{{Elonet|1514852|Esko Salminen – läsnä (2010)}}. Viitattu 9.3.2016.</ref>
 
<ref name="OS2014">{{Verkkoviite | Nimeke = Esko Salminen, lausunta | Ajankohta = 2014 | Julkaisija = Oulunsalo Soi | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140715225556/http://oulunsalosoi.fi/2014/artistit/esko-salminen/ | Arkistoitu = 15.7.2014 | Viitattu = 7.3.2017}}</ref>
 
▲* [[MTV:n kulttuuripalkinto]] (1994)<ref name="HS1995">{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Esko Salmiselle MTV:n palkinto | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta =1995-01- 28.1.1995 | Sivut = 4 | www = https://www.hs.fi/lehtiihmiset/hsarchive/1995art-01-28/42000003402878.html | www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajillemaksullinen artikkeli) | Viitattu = 4.4.2019}}</ref>
 
<ref name="HU2012">{{Verkkoviite | Nimeke = Taru Valjakka on Stadin friidu, Esko Salminen Stadin kundi | Julkaisu = Helsingin Uutiset | Ajankohta = 12.6.2012 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Etelä-Suomen Media Oy | Arkisto = https://web.archive.org/web/20170308133514/http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/113591-taru-valjakka-on-stadin-friidu-esko-salminen-stadin-kundi | Arkistoitu = 8.3.2017 | Viitattu = 7.3.2017}}</ref>
}}
 
== Kirjallisuutta ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ollikainen, Anneli (toim.) | Nimeke = Haaveesta vai pakosta? Näkökulmia teatteriohjaajan työhön | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Vuosi = 1986}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko & Kinnunen, Raila | Nimeke = Elämä Eskona. ”Still going wrong” | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1997 | Isbn = 951-0-22031-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko & Kinnunen, Raila | Nimeke = Toinen näytös | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2010 | Isbn = 978-951-0-36831-2}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Salminen”