Ero sivun ”Persoonapronomini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään malline:commonscat-rivi (Commons-luokka P373 = Personal pronouns) ja luodaan Aiheesta muualla -osio |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta iOS |
||
Rivi 1:
'''Persoonapronominit''' ovat [[pronomini|pronomineja]], jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Suomen kielen persoonapronominit ovat yksikössä ''minä'', ''sinä'', ''hän'' ja monikossa ''me'', ''te'' ja ''he''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/index.php?moduli=kielioppi&sivu=pronominit| Nimeke =Ymmärrä suomea| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Opetushallitus| Viitattu =11.8.2009}}</ref> Suomen murteissa ja puhekielessä on persoonapronomineista erilaisia variaatioita: ''Minä'' ja ''sinä'' voivat olla ''mä'' ja ''sä'', ''mää'' ja ''sää'', ''mnää'' ja ''snää'', ''mie'' ja ''sie'' tai ''miä'' ja ''siä'' puhujan kotiseudusta riippuen. ''Me'' ja ''te'' voivat olla ''myö'' ja ''työ''. ''Hän'' ja he korvataan joskus [[demonstratiivipronomini|demonstratiivipronomineilla]] ''se'' ja ''ne''. [[indoeurooppalaiset kielet|Indoeurooppalaisista kielistä]] poiketen suomessa ja muissa [[uralilaiset kielet|uralilaisissa kielissä]] yksikön kolmannen persoonan pronomini ei määräydy sukupuolen mukaan. Esim. ruotsin ''han'' (miehestä) ja ''hon'' (naisesta) suomennetaan molemmat sanalla ''hän'' (tai murteellisesti ja puhekielisesti sanalla ''se''). Esimerkiksi englannin kielessä persoonapronomineja käytetään laajemmin kuin suomessa, muun muassa joistakin esineistä ja eläimistä. Persoonapronominien käyttö ei suomenkaan kielessä ole täysin rajattu [[ihminen|ihmisiin]], vaan niitä käytetään myös esimerkiksi jumalolennoista uskonnollisessa kielessä.
Monissa kielissä persoonapronomini vaikuttaa predikaatin muotoon. Esimerkiksi suomen, venäjän ja italian kielissä subjektina oleva ensimmäisen tai toisen persoonan persoonapronomini voidaan jättää pois, jolloin pelkkä pronominin muoto kertoo mihin persoonaan viitataan. Esimerkiksi suomessa voidaan kirjoittaa ja sanoa persoonapronominia käyttäen ''minä ripustan'', mutta myös ilman persoonapronominia ''ripustan''. Persoonamuotojen ja possessiivisuffiksien olemassaolon on katsottu viittaavan siihen, ettei persoonapronomineja suomen varhaisissa kantamuodoissa käytetty lainkaan. Suomen murteissa ja puhekielessä pronomini kuitenkin on yleensä mukana.
Pronomini ''me'' viittaa joukkoon, johon puhuja kuuluu. Puhuttelun kohde ei välttämättä kuulu tähän joukkoon.<ref name="iso716">{{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=716 | Nimeke =Iso suomen kielioppi| Viitattu =11.8.2009}}</ref>. Monarkkien kielenkäytössä se voi olla synonyymi ''[[minä]]'' -pronominille. Esimerkiksi [[Suomen rikoslaki]] alkaa seuraavasti:
| |||