Ero sivun ”Niasiini” versioiden välillä

Liha ja kala ovat parhaita niasiinin lähteitä. Raaoissa lihoissa niasiinista valtaosa on entsyymeihin koentsyymeiksi sitoutuneena [[NADH]]:na ja [[NADPH]]:na, jotka imeytyvät ihmisillä kehon käyttöön verrattain helposti. Ruuanlaiton lämpötiloissa tai muussa kypsytyksessä osa koentsyymeistä hajoaa myöskin helposti imeytyväksi [[nikotiiniamidi]]ksi. Lihoissa niasiinin esiastetta, [[tryptofaani]]a, on usein runsaammin kuin kasveissa. Viljoissa ja maississa on pääosin [[nikotiinihappo]]a, jota on runsaimmin [[lese]]issä. Näissä happo on esteröitynyt [[Polysakkaridit|polysakkarideihin]] ja glyko[[Peptidi|peptideihin]]. Ihmiskeho ei pilko näitä tehokkaasti, joten näiden muotojen niasiinin [[hyötyosuus]] on huono. Esimerkiksi kypsän maissin niasiinin hyötyosuus on enintään noin 35&nbsp;% vaikka maissia olisi kuumennettu ruuanlaitossa normaalisti käytetyin lämpötiloin. Taas joissain [[Väli-Amerikka|Väli-Amerikan]] kulttuureissa perinteinen maissin kevyt emäskäsittely poltetetulla [[Kalkki|kalkilla]] (eng. ''nixtamalization'') [[Hydrolyysi|hydrolysoi]] [[Esterit|esterisidoksia]] nikotiinihappoa vapauttaen ja lisäten siten sen hyötyosuutta merkittävästi. Viljojen luonnostaan huonon hyötyosuuden vuoksi joissain maissa kuten Yhdysvalloissa niasiinia lisätään viljatuotteisiin lain vaatimana. Joissain kasveissa niasiinia paljon on [[trigonelliini]]nä eli 1-metyylinikotiinihappona. Tämä on [[kasvihormoni]], joka ei toimi vitamiinina eläimillä, mutta muuntuu vitamiinitoimintoiseksi nikotiinihapoksi kuumennettaessa ainetta kylliksi.<ref name=b/>