Tizian

Tizian, tunnetaan myös nimillä Tiziano Vecellio ja Titian (n. 1488/1490 Dolomiitit, Pieve di Cadore, Italia – 27. elokuuta 1576 Venetsia, Italia)^[1] oli tunnettu italialainen renessanssiajan taidemaalari, venetsialaisen koulukunnan keskeinen hahmo.

Hänen isänsä oli kapteeni Gregorio Vecellio. Tizianin vaikutus oli merkittävintä tuon ajan taidekäsityksen uudistamisessa. Hän raivasi tietä barokin aikakaudelle. Hän teki maisemasta, joka siihen asti oli ollut vain maalauksien taustaa, itsenäisen muotoelementin. Tiziania on sanottu maisemamaalauksen isäksi, vaikka hän maalasi vain yhden ainoan puhtaan maisemamaalauksen. Häntä voidaan tavallaan myös pitää impressionismin edelläkävijänä, sillä hän kehitti myöhäistuotannossaan maalaustekniikan, jossa viiva korvattiin väriläiskillä ja valotehosteilla. Myöhäistuotantoa ovat muun muassa teokset Orjantappurakruunaus ja Pietá. Aloitettuaan maalauksen Aatami ja Eeva Tizian kuoli Venetsiassa ruttoon vuonna 1576.^[2]

Tizianin syntymävuodesta on epäselvyyttä: se voi olla 1488 tai jonkin verran myöhemmin, vuoden 1490 tienoilla.^[1] Hänen uskottiin pitkään eläneen satavuotiaaksi, mikä olisi ollut siihen aikaan hyvin harvinaista.^[3]

Elämänvaiheita

Tizian aloitti maalausopintonsa noin kymmenvuotiaana Venetsiassa. Häneen vaikuttivat hyvin paljon niin sanotun Venetsian koulukunnan perustaja Giovanni Bellini ja tämän oppilas Giorgione. Venetsialaisille maalareille tunnusomaista oli käyttää juhlavia, voimakkaita värejä ja pehmeitä valotehostuksia.^[2]

Vuonna 1510 Tizian lähti Venetsiasta Padovaan ruttoa pakoon. Padovassa hän oli kaksi vuotta ja maalasi useita freskoja. Maalaukset Maallinen ja taivaallinen rakkaus sekä Flora syntyivät hänen Venetsiaan paluunsa jälkeen. Veroraha on vuodelta 1514. Tässä mestariteoksessaan hän suhteellisen yksinkertaisin keinoin kuvasi syviä tuntoja. Tuolloin hän oli jo arvostettu taiteilija. Häikäilemättömin keinoin Tizian raivasi tiensä jopa ohi Bellinin päästen valtion ensimmäisen julkisen taiteilijan asemaan, mikä toi hänelle huomattavia etuja ja paljon työtilauksia. Teoksellaan Neitsyt Marian taivaaseen astuminen Tizian mursi monia siihenastisia taidetyylien sääntöjä. Tämä työ enteili barokkia; sielullisen tasapainoisuuden tilalle tuli klassisessa muodossa haltioituminen ja ekstaasi, ei kuitenkaan gotiikan kirkastunut haltioituminen, vaan aistillinen ekstaasi.^[2]

Tizian maalasi monenlaisia aiheita, sekä muotokuvia ja maisemia että allegorisia teoksia uskonnosta ja mytologiasta. Hänen teoksensa tunnetaan punatukkaisista naisista, ja muusta valon ja värin mestarillisesta käsittelystä.

Tizianilla oli kansainvälinen asiakaskunta: hän maalasi Venetsian kirkoille ja palatseille, Mantovan herttualle, paavi Paavali III:lle ja tämän perheelle. Hän oli Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n hovimaalari. Vanhalla iällä hän maalasi Filip II:lle mytologisia aiheita.^[4]

Mantuan herttuan, Federigo de Gonzagan, muotokuva valmistui vuonna 1523. Herttuan välityksellä hän tutustui myös keisariin, Kaarle V:een, joka oli mallina vuonna 1533. Tämän jälkeen pidettiin suurena kunniana olla Tizianin mallina. Tizianin muotokuvia on säilynyt noin sata, joukossa tuon ajan kuuluisimpia miehiä ja naisia.^[2]

Tizianin nimissä on yli tuhat maalausta, todennäköisesti osa niistä on oppilastöitä.^lähde?