Tina(II)sulfidi
Tina(II)sulfidi (SnS) eli stannosulfidi on tina- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä on käytetään muun muassa katalyyttinä.
| Tina(II)sulfidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SnS |
| Moolimassa | 150,78 |
| Ulkomuoto | Harmaa kiteinen aine |
| Sulamispiste | 881 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1210 °C[1] |
| Tiheys | 5,08 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa tina(II)sulfidi on harmaata tai ruskehtavaa kiteistä. Yhdisteen tavanomaisin kidemuoto on alkeiskopiltaan ortorombinen ja siitä tunnetaan myös kuutiollisia polymorfeja. Aine on veteen liukenematonta, mutta liukenee väkeviin happoihin. Tina(II)sulfidi on puolijohde ja sen ortorombisen muodon johtavuusvyön ja kielletyn vyön välinen energiaero on 1,3 eV .[2][3][4][5]
Tina(II)sulfidia voidaan valmistaa kuumentamalla rikin ja tinan seosta, tinan ja vetysulfidin reaktiolla tai saostamalla tina(II)yhdisteiden vesiliuoksista vetysulfidilla.[2][3][4][5][6][7]
Tina(II)sulfidia käytetään katalyyttinä polymeroinneissa ja reagenssina[8] Sitä tutkitaan myös käytettäväksi puolijohdesovellutuksissa[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–95. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.10.2022). (englanniksi)
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 290. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1108. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 906. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.10.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Kane J. Norton, Firoz Alam & David J. Lewis: A Review of the Synthesis, Properties, and Applications of Bulk and Two-Dimensional Tin (II) Sulfide (SnS). Applied Sciences, 2021, 11. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ M. N. Gitlitz & M. K. Moran: Tin Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ Günter G. Graf: Tin, Tin Alloys, and Tin Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 2080. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.10.2022). (englanniksi)