Timo Pukkala

suomalainen metsätietelijä, Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori

Timo Pukkala (s. 15. helmikuuta 1954 Joensuu) on suomalainen metsäntutkija ja Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori.[1][2][3] Hän on ollut julkisissa tiedotusvälineissä esillä esimerkiksi metsän jatkuvan kasvun puolestapuhujana sekä metsänkasvun ja metsän sitoman ilmakehän hiilidioksidin (metsän hiilitaseen) asiantuntijana.[3][4][5][6] Jatkuvassa kasvussa metsän nuoremmat puut saavat kasvaa rauhassa varttuneen puuston suojassa, eikä metsää hakata paljaaksi. Pukkala oli vuonna 2020 Scopus-julkaisutietokannan pohjalta tehdyn vertailun mukaan eräs maailman viitatuimmista metsätieteilijöistä.[2]

Timo Pukkala
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1954 (ikä 70)
Joensuu
Kansalaisuus Suomi
Ammatti metsätalouden suunnittelun professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (MMK 1982), Joensuun yliopisto (MMT 1988)
Instituutti Itä-Suomen yliopisto
Aiheesta muualla
Timo Pukkala, Professori

Pukkala on valmistunut Helsingin yliopistosta ensin metsänhoitajaksi, ja vuonna 1982 maatalous- ja metsätieteen kandidaatiksi. Joensuun yliopistosta hän tuli maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi (1988).[1] Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa (1988) käsitteli mäntyjen alueellisen jakauman vaikutusta puun paksuuskasvuun. Tutkimus oli otsikoitu Studies on the effect of spatial distribution of trees on the diameter growth of Scots pine.[7]

Työurallaan hän on toiminut Joensuun yliopiston assistenttina (1983–85) ja Suomen akatemian tutkijana (1985–89). Tohtoriksi valmistumisen jälkeen hän oli Joensuun yliopiston metsänhoitotieteen yliassistentti (1989–92) ja professorin viransijainen (1990–91). Metsätalouden suunnittelun professori hän on ollut vuodesta 1992 Joensuun yliopistossa ja sen seuraajassa Itä-Suomen yliopistossa.[1][2]

Pukkala on kirjoittanut yksin tai yhdessä työtoveriensa kanssa laatimien tieteellisten raporttien ja artikkelien ohella useita oppi- ja tietokirjoja metsätalouden alalta. Näihin kuuluvat muun muassa:

  • Metsän jatkuva kasvatus (2011), muut kirjoittajat Erkki Lähde ja Olavi Laiho
  • Metsäsuunnittelun menetelmät (2007)
  • Metsäsuunnittelun perusteet (1994)
  • Forest inventory and management planning in the fuelwood plantations of Ethiopia (1989), toinen kirjoittaja Veli Pohjonen
  • Studies on the effect of spatial distribution of trees on the diameter growth of Scots pine (1988, väitöskirja)
  • Metsän kaukokartoituksen perusteet (1986)

Lähteet muokkaa

  1. a b c Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 10 syyskuuta 2020), s. 564 
  2. a b c Juha Merimaa: Nämä yhdeksän suomalais­tutkijaa ovat maailman huippuja (maksumuuri, tilaajille) 10.9.2020. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 10.9.2020.
  3. a b Markus Leskinen: Viekö ilmastonmuutos yöunet? Voit hyvittää koko vuoden päästöt omalla hiilinielulla, ja näin pääset alkuun 14.5.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 10.9.2020.
  4. Timo Pukkala: Suomen metsissä on vähän puuta arvometsa.fi. 7.6.2017. Viitattu 10.9.2020.
  5. Timo Pukkala: Resepti metsien hiilensidonnan maksimoimiseksi (Lukijalta) Maaseudun Tulevaisuus, maaseuduntulevaisuus.fi. 3.10.2016. Viitattu 10.9.2020.
  6. Terhi Pape-Mustonen: Professori: Metsän jatkuvaa kasvatusta vastustetaan pelon vuoksi perättömillä väitteillä Maaseudun Tulevaisuus, maaseuduntulevaisuus.fi. 9.8.2016. Viitattu 10.9.2020.
  7. Timo Pukkala: Studies on the effect of spatial distribution of trees on the diameter growth of Scots pine (ISBN 951-696-801-5; PhD thesis/ Univ. of Joensuu; julkaistu sarjassa Joensuun yliopiston luonnontieteellisiä julkaisuja ; 13) 1988. Joensuu: Joensuun yliopisto (teostiedot via Finna-palvelu). Viitattu 10.9.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa