Tiikerisiilikäs
Tiikerisiilikäs (tai tiikerikehrääjä) (Spilosoma lubricipedum) on hyvin yleinen kesän alkupuolen yöperhonen.
| Tiikerisiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Spilosoma |
| Laji: | lubricipedum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spilosoma lubricipedum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Molemmilla sukupuolilla sekä etu- että takasiivet ovat pohjaväriltään puhtaan valkoiset. Etusiivissä on harvakseltaan mustia täpliä. Täplien määrä ja koko vaihtelevat yksilöittäin ja joskus ne saattavat puuttua miltei kokonaan. Siiven kärkiosassa on yleensä rivi siipisuonen kahtia jakamia, parittaisia mustia täpliä, mutta myös ne voivat puuttua. Takasiivissä täpliä on etusiipiä vähemmän, mutta tumma keskitäplä erottuu yleensä ongelmitta. Siipiväli vaihtelee 30–44 mm. Siilikkäille ominaiseen tapaan perhosen ruumis on tuuhean karvainen. Keskiruumiissa karvoitus on valkoista ja takaruumiin selkäpuolella kirkkaankeltaista. Takaruumiin selkäpuolella on rivi mustia täpliä ja kärjessä valkoinen tupsu. Tuntosarvet ovat mustat.[1][2][3]
Lennossa perhonen näyttää kokonaan valkoiselta.
Täysikasvuinen toukka on 40–45 mm pitkä. Se on väriltään mustanruskea ja selkäpuolella on kapea, punaruskea selkäjuova. Toukka on kauttaaltaan pitkien, tummien karvojen peittämä ja karvat ovat erityisen pitkiä toukan peräpäässä.[4]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Tiikerisiilikästä tavataan Euroopasta Pohjois-Aasian poikki Japaniin saakka. Suomessa lajia tavataan hyvin yleisenä suunnilleen Oulu-Lieksa -linjan eteläpuolella. Lentoaika on toukokuun lopulta heinäkuun lopulle.[5]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Tiikerisiilikästä tavataan etenkin kosteilla ja avoimilla niityillä. Se on yöaktiivinen perhonen, jonka saattaa tavata päivällä lepäämästä lehtien alapinnoilla, puiden rungoilla tai rakennusten seinillä. Aikuiset koirasperhoset lentävät mielellään valolle, naaraat harvemmin.[6][7]
Tiikerisiilikkään elimistössä on histamiineja, joiden vuoksi linnut eivät kelpuuta perhosta ravinnokseen. Naaras tuottaa noin 400 munaa, jotka se laskee suurina ryhminä kasvien lehtien alapinnoille ja kuolee heti saatuaan muninnan päätökseen. Toukat kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua. Nuoret toukat viihtyvät ryhmissä, mutta vanhemmat elävät yksinään. Ne ovat aikuisten tapaan yöaktiivisia ja pudottautuvat häirittyinä välittömästi maahan. Toukat ovat täysikasvuisia elokuussa ja vaeltavat jopa useita päiviä etsien sopivaa koteloitumispaikkaa. Kotelo on harmaanruskean kotelokopan sisällä kasvillisuudessa, lähellä maanpintaa.[8]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka on polyfagi ja elää monilla eri kasvilajeilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/arctiidae/lubricipeda.html
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/spilosoma_lubricipeda.html
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2060
- ↑ http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/a/spilubri.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Arctiidae/Spilosoma/lubricipedum/Spilosoma%20lubricipedum.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.gardensafari.net/en_picpages/spilosoma_lubricipeda.htm
- ↑ http://www.ksml.fi/teemat/luontokuvat/yoperhoset/tiikerisiilik%C3%A4s/24424 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 391–392