Thulen takaiset ihmeet

antiikin kreikkalainen romaani

Thulen takaiset ihmeet[1] (m.kreik. Τὰ ὑπὲρ Θούλην ἄπιστα, Ta hyper Thūlēn apista) oli Antonios Diogeneen kirjoittama antiikin kreikkalainen romaani, joka ei ole säilynyt nykyaikaan. Se oli matkakertomus, joka kertoi nimensä mukaisesti ihmeellisistä matkoilla kohdatuista asioista jossakin Thulen tuolla puolen.[2]

Thulen takaiset ihmeet
Τὰ ὑπὲρ Θούλην ἄπιστα
Alkuperäisteos
Kirjailija Antonios Diogenes
Kieli muinaiskreikka
Genre romaani
Julkaistu 1. vuosisata
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Romaanin samoin kuin sen kirjoittajankin ajoitus on epävarma; se on mahdollisesti kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla jaa.[2] Nykyaikaan teoksesta on säilynyt vain katkelmia 100- ja 200-luvuilta peräisin olevista papyruksista[3][4][5] sekä kuvaus Fotioksen teoksessa Bibliotheke. Jälkimmäistä ei voida kuitenkaan pitää erityisen luotettavana.[2] Lisäksi Porfyrios mainitsee romaanin omassa teoksessaan Pythagoraan elämä.[6] Teos vaikutti osaltaan myöhempiin antiikin aikaisiin romaaneihin.[2]

Sisältö muokkaa

Romaani koostui Homeroksen eeposten tavoin 24 kirjasta. Rakenteeltaan se oli monimutkainen, pitäen sisällään useita kertomuksia, jotka pitivät edelleen sisällään muita kertomuksia. Siksi teoksesta on vaikea muodostaa yleiskuvaa säilyneen vähäisen aineiston perusteella. Kertomusten sisään upotetussa keskustarinassa, joka kattaa 22 kirjaa (kirjat 2–23), nuori nainen nimeltä Derkyllis kertoo rakastetulleen Deiniaalle olleensa veljensä Mantiniaksen kanssa paossa erästä pahaa egyptiläistä pappia, ja päätyneensä siksi seikkailuihin pitkin Välimeren aluetta ja lopulta kaukaiseen pohjoiseen Thulen saarelle. Tämä tarina on upotettu kertomukseen Deiniaan matkoista, jotka jatkuvat edelleen kirjassa 24; hän oli päätynyt Thuleen saadakseen lisää tietoa ja oli tavannut Derkylliksen siellä. Deinias puolestaan kertoo oman tarinansa maanmiehelleen Kymbakselle Tyroksessa, ja tämä kertomus on edelleen upotettu muiden henkilöiden kirjeisiin ja muihin kirjoituksiin.[2]

Teoksen laajuus selittyy sillä, että suuri osa siitä lienee ollut paradoksografista aineistoa, jossa eri henkilöt kertovat matkoillaan näkemistä paikoista ja kansoista.[7] Teos on sisältänyt myös filosofisia ja uskonnollisia ajatuksia, ja siinä on joitakin merkkejä uuspythagoralaisuudesta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Kaimio, Maarit: ”Johdanto”. Teoksessa Akhilleus Tatios: Leukippe ja Kleitofon, s. 13. Suomennos Maarit Kaimio. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44146-6.
  2. a b c d e f Holzberg, Niklas: The ancient novel: an introduction, s. 57. Routledge, 1995. ISBN 0415107520. Teoksen verkkoversio.
  3. P.Oxy 3012 Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  4. P.Oxy 4760 Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  5. P.Oxy 4761 Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  6. Porfyrios: Pythagoraan elämä 10–13, 32–36.
  7. Morgan, J. R.: Lucian’s True Histories and the Wonders beyond Thule of Antonius Diogenes. The Classical Quarterly, 1985, nro 2, s. 475–490. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Antonius Diogenes: The Wonders beyond Thule. Teoksessa Reardon, B. P. (toim.): Collected Ancient Greek Novels. Second Edition (First Edition 1989). Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 9780520256552.
  • Antonius Diogenes: The Incredible Things beyond Thule. Teoksessa Stephens, Susan A. & Winkler, John J.: Ancient Greek Novels: The Fragments: Introduction, Text, Translation, and Commentary, s. 101–157. Princeton Legacy Library. Princeton University Press, 2014. ISBN 1400863384.

Aiheesta muualla muokkaa