Teuvo Wartiovaara
Theodor (Teuvo) Kosti Wartiovaara (10. syyskuuta 1896 Joensuu – 19. maaliskuuta 1979[1]) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat rovasti William Vartiovaara ja Mirjam Salome Colliander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Toini Inkeri Mannisen kanssa.[2][3]
Opinnot muokkaa
Hän kävi seitsemän luokkaa Helsingin suomalaista yhteiskoulua ja suoritti kahdeksannen luokan Lahden yhteiskoulussa vuonna 1925. Hän suoritti Pioneerikurssi Utissa vuonna 1926 ja Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1928 sekä Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1930. Piiripäälliköiden täydennyskurssin hän suoritti vuonna 1937.[2][3]
Jääkäriaika muokkaa
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[2][3]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1918 lähettiupseeriksi 2. Jääkäriprikaatin esikuntaan Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen hän palveli lähettiupseerina 2. Divisioonan esikunnassa, josta hänet siirrettiin 26. kesäkuuta 1918 alkaen 5. Jääkärirykmenttiin, jonka nimi muutettiin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja myöhemmin Tampereen rykmentiksi. Hän toimi rykmentin adjutanttina ja 19. heinäkuuta 1918 alkaen 8. komppanian päällikkönä, josta hänet siirrettiin aliupseerikoulun johtajaksi ja toimi johtajana vuosina 1918–1919 ja 1922–1923. 1. Pataljoonan komentajaksi hänet määrättiin 1. kesäkuuta 1925 alkaen, josta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1927 alkaen rykmentin talouspäälliköksi ja 31. joulukuuta 1927 alkaen 1. pataljoonan komentajaksi sekä 29. kesäkuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Hänet komennettiin 17. marraskuuta 1932 viransijaisena hoitamaan Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäällikön tehtäviä ja siirrettiin 1. heinäkuussa 1933 suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet nimitettiin vakinaiseksi piiripäälliköksi 5. heinäkuuta 1934 alkaen. Tampereen rykmentin komentajan viransijaisuuksia hänellä oli useita vuosina 1925–1932.[2][3]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaan hän osallistui Jalkaväkirykmentti 29:n (JR 29) komentajana ja osallistui taisteluihin Suvanto – Taipale akselilla. Jatkosodan syttyessä hän sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 48:n (JR 48) osallistuen Vaskinummen ja Oinaanvaaran taisteluihin. Myöhemmin hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 9:n komentajaksi ja edelleen Pohjois-Hämeen sotilasläänin ja samalla Jyväskylän suojelukuntapiirin komentajaksi.[3]
Sotien jälkeinen aika muokkaa
Sotien jälkeen hän toimi Jyväskylän sotilaspiirin komentajana, mutta erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi maanviljelijäksi Saarijärven Lannevedelle. Maanviljelyksen ohella hän hoiti Lanneveden osuuskassan johtajan tehtäviä vuosina 1949–1958.[3]
Luottamustoimet muokkaa
Hän toimi 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1926. Sotainvalidien Veljesliiton Jyväskylän osaston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1945–1946 ja Saarijärven kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1948–1954.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.