Tellervo Harkko

suomalainen näyttelijä

Armi Pirkko Tellervo Harkko (17. lokakuuta 1935 Tampere – ?) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki suurimman osan urastaan Kemin kaupunginteatterissa.

Tellervo Harkko
Henkilötiedot
Koko nimi Armi Pirkko Tellervo Harkko-Saarnio
Syntynyt17. lokakuuta 1935[1]
Tampere[1]
Kuollut?[2]
Ammatti näyttelijä
Puoliso Matti Saarnio

Tellervo Harkon vanhemmat olivat insinööri Johan Ivar Harkko ja Aira Terttu Tellervo Broström. Hänen puolisonsa oli lavastaja Matti Saarnio. Harkko suoritti keskikoulun jälkeen Suomen Teatterikoulun 1958–1961. Ammattiuransa hän aloitti Vaasan Suomalaisessa Teatterissa 1960–1961. Sitä seurasi Kokkolan kaupunginteatteri 1961–1965, Lappeenrannan kaupunginteatteri 1965–1967 ja Porin teatteri 1967–1969. Pitkän rupeamansa Kemin kaupunginteatterissa Harkko aloitti 1969.[1][3]

Harkolla oli roolitehtäviä muun muassa näytelmissä Sven Tuuva, Kampsuherrain saagat ja Vanhanaikainen komedia, jossa hänen roolinimenään oli Lidia Vasiljevna. Vanhanaikaisessa komediassa toista roolia näytteli Ahti Kuoppala. Harkolla ja Kuoppalalla oli yhteisiä työvuosia Kemin kaupunginteatterissa kaikkiaan neljätoista, ja he näyttelivät usein toisiaan vastaan.[4]

Lähteet

muokkaa
  • Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
  • Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5
  • Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5
  • Kurkinen, Jari: Hojo Hojo! : näyttelijä Ahti Kuoppala. Helsinki: SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-378-6

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Suomen teatterit ja teatteritekijät 1974, s. 230
  2. Ajattelija paneutui työhönsä Helsingin Sanomat. Viitattu 20.5.2024.
  3. Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 153
  4. Kurkinen, s. 104, 142, 162, 169