Teemu Manninen

suomalainen toimittaja

Teemu Manninen (s. 1977)[1] on suomalainen runoilija, kirjallisuudentutkija, kääntäjä ja kriitikko.

Teemu Manninen

Manninen valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2005.[2]

Mannisen esikoiskokoelma Turistina täällä ilmestyi vuonna 2004. Hänen toinen runokokoelmansa Lohikäärmeen poika ilmestyi vuonna 2007. Se sisältää runoja, joiden varhaisia versioita julkaistiin hänen Kesken kaiken -blogissaan vuosina 2005–2006. Mannisen vuonna 2010 ilmestynyt kolmas runokokoelma Futurama voitti Tiiliskivi-palkinnon.[1] Vuonna 2012 Manniselta ilmestyivät runoteos Paha äiti ja käännöskokoelma Edward Goreyn sarjakuvia Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita. Mannisen teoksissa on usein vaikutteita flarf-runoudesta.[3]

Manninen toimi runouslehti Tuli&Savun toimituksessa vuodesta 2005 ja lehden päätoimittajana 2006–2007. Manninen on toiminut vuodesta 2012 Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkona.[2]

Tuotanto

muokkaa

Runokokoelmat

muokkaa
  • Turistina täällä (Tammi 2004)
  • Lohikäärmeen poika (Tammi 2007)
  • Futurama (Poesia 2010)
  • Säkeitä (ntamo 2010)
  • Paha äiti (Poesia 2012)

Muut teokset

muokkaa

Suomennokset

muokkaa
  • Edward Gorey: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita (Huuda Huuda 2012)
  • Gary Panter: Jimbon Jumalainen Näytelmä (Huuda Huuda 2010)
  • Bendik Kaltenborn: Ei muistikuvaa (Huuda Huuda 2010)
  • Charles Bernstein: Runouden puolustus (poEsia 2006)

Lähteet

muokkaa
  1. a b Teemu Manninan Poesia. Viitattu 26.3.2016.
  2. a b Teemu Mannisen kotisivu teemumanninen.net. Viitattu 26.3.2016. (englanniksi)
  3. Viljanen, Taneli: Ristiriitoja, riimejä ja riitasointuja 27.9.2007. Kiiltomato. Viitattu 27.12.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa