Teemu Manninen
Teemu Manninen (s. 1977)[1] on suomalainen runoilija, kirjallisuudentutkija, kääntäjä ja kriitikko.
Manninen valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2005.[2]
Mannisen esikoiskokoelma Turistina täällä ilmestyi vuonna 2004. Hänen toinen runokokoelmansa Lohikäärmeen poika ilmestyi vuonna 2007. Se sisältää runoja, joiden varhaisia versioita julkaistiin hänen Kesken kaiken -blogissaan vuosina 2005–2006. Mannisen vuonna 2010 ilmestynyt kolmas runokokoelma Futurama voitti Tiiliskivi-palkinnon.[1] Vuonna 2012 Manniselta ilmestyivät runoteos Paha äiti ja käännöskokoelma Edward Goreyn sarjakuvia Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita. Mannisen teoksissa on usein vaikutteita flarf-runoudesta.[3]
Manninen toimi runouslehti Tuli&Savun toimituksessa vuodesta 2005 ja lehden päätoimittajana 2006–2007. Manninen on toiminut vuodesta 2012 Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkona.[2]
Tuotanto
muokkaaRunokokoelmat
muokkaa- Turistina täällä (Tammi 2004)
- Lohikäärmeen poika (Tammi 2007)
- Futurama (Poesia 2010)
- Säkeitä (ntamo 2010)
- Paha äiti (Poesia 2012)
Muut teokset
muokkaa- Manninen, Teemu & Pääjärvi, Maaria (toim.): Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-894-7
Suomennokset
muokkaa- Edward Gorey: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita (Huuda Huuda 2012)
- Gary Panter: Jimbon Jumalainen Näytelmä (Huuda Huuda 2010)
- Bendik Kaltenborn: Ei muistikuvaa (Huuda Huuda 2010)
- Charles Bernstein: Runouden puolustus (poEsia 2006)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Teemu Manninan Poesia. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b Teemu Mannisen kotisivu teemumanninen.net. Viitattu 26.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Viljanen, Taneli: Ristiriitoja, riimejä ja riitasointuja 27.9.2007. Kiiltomato. Viitattu 27.12.2021.