Team Darfur
Team Darfur on kansainvälinen urheilijoiden humanitaarinen organisaatio, joka kampanjoi Darfurin konfliktin ihmisoikeuksien puolesta. YK:n mukaan Darfurin kriisi on tämän hetken pahin humanitaarinen kriisi. Darfurissa on kuollut yli 200 000 ihmistä ja 2,5 miljoonaa on ajettu kotiseudultaan viiden vuoden väkivaltaisuuksissa.[1] Järjestön perustaja on Torinon vuoden 2006 kisojen pikaluistelun olympiavoittaja Joey Cheek. Mia Farrow on esiintynyt hänen kanssaan[2]
Kiina muokkaa
Team Darfur –järjestö vaatii Kiinaa painostamaan Sudania lopettamaan Darfurin väkivalta. Kiina on Sudanin tärkeimpiä asemyyjiä ja öljynostajia. Järjestö keräsi ennen Pekingin kesäolympialaisia 2008 yli 360 urheilijan kannattajalistan. Listalla on yksi suomalainen, kisoista loukkaantumisen vuoksi poisjäänyt telinevoimistelija Annamari Maaranen.[2]
Amerikkalainen ohjaaja Steven Spielberg oli sovittu avajaisten taiteelliseksi neuvonantajaksi. Maaliskuussa 2007 Mia Farrow kirjoitti Wall Street Journalissa, haluaako Spielberg historiaan Pekingin kisojen Leni Riefenstahliksi? Riefenstahl ohjasi natsisaksan olympiafilmin vuonna 1936. Vaikka Spielberg ei ollut ennakkoon ajatellut kisoihin liittyvää propagandaa ja Kiinan ihmisoikeuskysymyksiä, häneltä vei vain neljä päivää kirjoittaa avoin kirje Kiinan presidentille Hu Jintao:lle. Spielberg vetosi, että Kiina käyttäisi vaikutusvaltaansa lopettamaan Darfurin kärsimykset. Vetoomuksen johdosta Peking lähetti korkea-arvoisen diplomaatin Sudaniin neuvottelemaan YK-joukkojen hyväksymisestä.[3] Spielbergin mielestä Kiina ei tehnyt riittävästi kriisin ratkaisemiseksi ja hän luopui olympialaistehtävistä helmikuussa 2008.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kiinaan sydämistynyt Steven Spielberg hylkäsi Pekingin olympialaiset YLE 13.2.2008
- ↑ a b Bush aikoo vielä kerran moitti Kiinaa ihmisoikeuksista, Neljäs vierailu muistuttaa Bushin Kiina-suhteen muutoksista ja USA:n omista ihmisoikeusongelmista, Helsingin Sanomat 7.8.2008
- ↑ Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007, Spielberg s.210