Avaa päävalikko

Tauno Ilmari Jalanti, sukunimi aik. Jämsén (12. tammikuuta 1903 Mikkeli6. maaliskuuta 1992 Lausanne, Sveitsi) oli suomalainen ulkoministeriön virkamies, joka toimi myöhemmin liikemiehenä.

Jalanti pääsi ylioppilaaksi 1922 ja hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1928. Hän oli Mikkelin Sanomain Helsingin kirjeenvaihtajana ja sen jälkeen Ylioppilaslehdessä toimitussihteerinä 1924–1926 ja päätoimittajana 1928.

Jalanti oli ulkoministeriön palveluksessa 1928–1945 työskennellen ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla. Viimeksi hän toimi kauppapoliittisen osaston johtajana vuodesta 1942 alkaen. Hän joutui eroamaan ulkoministeriön palveluksesta vuonna 1945 jääden eläkkeelle "polittisista syistä". Tämän jälkeen Jalanti toimi liikemiehenä muun muassa Ranskassa ja Sveitsissä.

Jalannin eron syynä lienee ollut se että häntä pidettiin sopimattomana käymään kauppaneuvotteluja Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ruotsin kanssa. Akateemiseen Karjala-Seuraan kuulunutta Jalantia syytettiin ruotsalaisvihamieliseksi ja hänen väitettiin jopa sabotoineen Ruotsin kanssa käytyjä kauppaneuvotteluja. Tutkija Ilkka Seppisen mukaan venäläisvastainen Jalanti aiheutti myös vaikeuksia Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteissa välirauhan aikana.

Eronsa jälkeen Jalanti seurasi vielä ulkomailla asuessaankin Suomen politiikkaa. Asekätkennästä vankeustuomion saanut eversti Valo Nihtilä oli vapauduttuaan vankilasta Jalannin Fennia-yrityksen palveluksessa Pariisissa 1951–1954. Kustaa Vilkunan mukaan Jalanti olisi suunnitellut yhdessä Elias Erkon ja Kansallis-Osake-Pankin kanssa vastarintaliikkeen perustamista mahdollisen venäläismiehityksen varalta.

Jalanti ja "Kämpin tappelu"Muokkaa

Jalanti tunsi Urho Kekkosen jo siltä ajalta kun molemmat kuuluivat AKS:ään. Miesten välit säilyivät hyvinä aina 1950-luvulle saakka kunnes ne katkesivat vuoden 1956 presidentinvaaleja edeltäneen kiivaan poliittisen kamppailun aikana. Jalanti siirtyi Kekkosen vastustajien leiriin ja kannatti aluksi Väinö Tannerin presidenttiehdokkuutta, mutta hän siirtyi sitten Sakari Tuomiojan kannattajien joukkoon. Helmikuussa 1955 alettiin julkisuudessa levittää huhua, että Kekkonen ja Jalanti olisivat tapelleet hotelli Kämpissä vietetyn alkoholipitoisen illanvieton jälkeen.

Todellisuudessa Kekkonen oli mennyt eräänä helmikuun 1955 yönä tapaamaan Suomeen saapunutta ja hotelliin majoittunutta Jalantia saadakseen selville, miksi tämä oli siirtynyt Tannerin ehdokkuuden kannattajaksi. Jonkin aikaa Jalannin huoneessa keskusteltuaan he olivat lähteneet samassa hotellissa asuneen kenraali A. F. Airon huoneeseen. Matkalla sinne miehet poikkesivat toiletissa, jossa Jalanti horjahti ja loukkasi päänsä vesihanaan niin että päähän tuli pieni haava. Jalannin haava puhdistettiin sitten kostetulla pyyheliinalla ja miehet jatkoivat matkaa Airon huoneeseen.

Sensaatio Uutiset -niminen lehti paisutteli pyyheliinaan jääneistä veritahroista kokoon jutun, jonka mukaan hotellissa olisi käyty Kekkosen ja Jalannin välillä verinen tappelu, jonka jälkiä olisi jouduttu siivoamaan hotellin käytäviltä. Kekkonen oli jälkeenpäin tyytymätön siihen, että Jalanti ei suostunut riittävän painokkaasti kumoamaan julkisuudessa tappelusta levitettyjä juttuja ja myöhemmin hän kieltäytyi tapaamasta luokseen vierailulle pyrkinyttä Jalantia.[1]

Hotellitappelun aiheuttaman uutiskirjoittelun vuoksi Kekkonen laati vastineen joka julkaistiin 15. toukokuuta 1955 Maakansa-lehdessä:

»Vuosien mittaan ovat minusta levitetyt jutut ja huhut olleet ehtymättömät. Milloin mustasukkainen mies on ampunut minua tai lyönyt puukolla vatsaan. Milloin olen ollut mukana tappelussa, joka on johtanut toisen osapuolen itsemurhaan. Milloin olen virkatoimista ottanut kymmenien miljoonien markkojen lahjukset. Milloin tunnetun henkilön kuolema on aiheutunut kallonmurtumasta, jonka olen hänelle tuottanut, eräitä mainitakseni. En ole katsonut tarpeelliseksi kumota tällaisia tuulesta temmattuja täysin perusteettomia juoruja. Nyt on tiedetty kertoa, että jokin aika sitten olen ottanut osaa veriseen tappeluun loistohotellissa. En ole ollut mukana missään tappelussa, en hotellissa enkä muualla, mutta tälläkään kertaa en ole tähän mennessä pitänyt tarpeellisena puuttua keskusteluun, koska hyvin tiedän, että pahansuopa huhu on kuin satapäinen käärme: jos siltä katkaisee yhden pään, kasvaa kymmenen tilalle. Kun huhujen levittäminen – ei vain minun osaltani näyttää nyt synnyttävän maassa jonkinlaista noitavainopsykoosia, olen pitänyt tarpeellisena lyhyesti esittää kannanottoni. Tämän jälkeen en puutu asiaan.»

[2]

LähteetMuokkaa

HuomautuksetMuokkaa

  1. Ahti Karjalaisen muistelmakirjan Presidentin ministeri (Otava 1989), s. 54 mukaan Kekkosen ja Jalannin hotellivälikohtaus tapahtui toukokuussa 1955 ja kyse oli jonkinlaisesta käsirysystä päihtyneiden miesten välillä. Karjalainen kertoo kirjassaan hakeneensa Sylvi Kekkosen pyynnöstä Urho Kekkosen pois hotellista. Karjalaisen mukaan hotellissa oli vietetty "hurjaa iltaa", mutta Jalanti ei ollut enää paikalla.
  2. Tuomas Lohi : "Totu sitä sallimahan, mik' ei parkuen parane". Suomen johtavan sanomalehdistön suhtautuminen Urho Kekkoseen 1944–1956. Historian laitos, Oulun yliopisto, Oulu 2003, sivu 347