Avaa päävalikko

Tauno Iisalo

suomalainen pommituslentäjä ja Mannerheim-ristin ritari
Tauno Iisalo
Junkers Ju 88, konetyyppi jolla lentäessään Iisalo sai surmansa.

Tauno Veikko Ilmari Iisalo (23. heinäkuuta 1916 Ähtäri18. kesäkuuta 1947 Laukaa) oli Suomen ilmavoimien lentäjä ja Mannerheim-ristin ritari numero 168. Iisalo lensi jatko- ja Lapin sodassa yhteensä 127 sotalentoa[1].

Elämä ja sotilasuraMuokkaa

Iisalo syntyi Ähtärissä, Etelä-Pohjanmaalla, rautatievirkamies Jaakko ja Siiri (o.s. Törnroos) Iisalon perheeseen. Perhe muutti vuonna 1927 isän työn mukana Kuopioon. Iisalo kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1938, jonka jälkeen hän astui suorittamaan asevelvollisuuttaan ilmavoimien reserviupseerikouluun. Vänrikiksi ylennetty Iisalo komennettiin 25. toukokuuta 1940 Lentorykmentti 4:ään, jossa hän toimi nuorempana lentoupseerina. Iisalo kävi Kadettikoulun vuonna 1941. Jatkosodan alkaessa reservin luutnantti Iisalo komennettiin Lentolaivue 44:ään, jossa hän palveli Bristol Blenheim -pommituskoneen ohjaajana. Syyskuussa 1942 hänet komennettiin ohjaajaksi Lentolaivue 48:aan. Komennus kesti kuitenkin vain neljä kuukautta, jonka jälkeen hän palasi takaisin omaan laivueeseensa[2].

Lentolaivue 44 vastaanotti uudeksi kalustokseen Junkers Ju 88 -koneet vuoden 1943 alussa. Iisalo jatkoi ohjaajana myös uudella konetyypillä, ensin 4. lentueen päällikkönä, sen jälkeen 2. lentueen varapäällikkönä ja 24. kesäkuuta 1944 alkaen 2. lentueen päällikkönä. Ilmavoimien komentajan, kenraaliluutnantti J. F. Lundqvistin 29. elokuuta 1944 tekemä nimitysesitys johti kapteeni Iisalon nimittämiseen Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 168[3]. Myös Iisalon nuorempi veli, Pentti Iisalo, sai Mannerheim-ristin. Sotien jälkeen Iisalo jäi ilmavoimien palvelukseen, palvellen Pommituslentolaivue 43:ssa. Iisalo sai surmansa Laukaassa 18. kesäkuuta 1947, kun hänen ohjaamansa Junkers-koneen (JK-273) toinen moottori sammui harjoituslennon nousuvaiheessa ja kone syöksyi maahan ja tuhoutui. Iisalo on haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle[3].

LähteetMuokkaa

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.

ViitteetMuokkaa

  1. Keskinen; Stenman 2003 s. 79
  2. Keskinen; Stenman 2003 s. 76
  3. a b Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 99