Tarhakohokki (Silene armeria) on punakukkainen kohokkikasvi. Lajia viljellään myös koristekasvina.

Tarhakohokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: armeria
Kaksiosainen nimi

Silene armeria
L.

Synonyymit
  • Atocion armeria (L.) Raf.
Katso myös

  Tarhakohokki Wikispeciesissä
  Tarhakohokki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Yksivuotinen tarhakohokki kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on pysty, kalju, sinivihreä ja yläosastaan tahmea. Aluslehdet ovat suikeita, varsilehdet ovat yli 1 cm:n levyisiä, puikeita ja sepiviä. Kukinto on monikukkainen ja huiskilomainen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kalju, noin 7 mm leveä ja siinä on noin 10 matalaa suonta. Terälehdet ovat lanttokärkisiä sekä väriltään ruusunpunaisia tai harvoin valkoisia. Suomessa tarhakohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1]

Levinneisyys

muokkaa
 
Tarhakohokki puutarhassa.

Tarhakohokki on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, mutta on monin paikoin Euroopassa levinnyt puutarhoista luontoon.[2] Suomessa tarhakohokkia tavataan harvinaisena viljelykarkulaisena eripuolilla Suomea Kemin korkeudelle saakka.[3]

Elinympäristö

muokkaa

Luonnossa tarhakohokki viihtyy kallioilla, tienvarsilla ja joutomailla.[4]

Käyttö

muokkaa

Tarhakohokkia viljellään toisinaan puutarhakasvina.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

muokkaa
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 119, 121.
  2. a b Den virtuella floran: Rosenglim (Silene armeria L.) Viitattu 2.9.2012. (ruotsiksi)
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 121.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 150.

Aiheesta muualla

muokkaa