Tanzan Ishibashi

Tanzan Ishibashi

Tanzan Ishibashi (25. syyskuuta 1884 Tokio25. huhtikuuta 1973 Tokio)[1] oli japanilainen toimittaja, talousasiantuntija ja poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä talvella 1956–1957.

Ishibashin isä oli Nichiren-buddhalainen munkki ja Kuon-ji-temppelin johtaja.[1][2] Ishibashi sai sukunimensä äidiltään.[2] Hän valmistui Wasedan yliopiston filosofian laitokselta vuonna 1907 ja ryhtyi lehtimieheksi. Vuodesta 1911 hän oli toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana Tōyō keizai shimpō -talouslehdessä.[1][2] Ishibashi puolusti kirjoituksissaan liberaalia politiikkaa vaihtoehtona Japanin imperialismille.[2] Vuodesta 1934 hän julkaisi englanninkielistä Oriental Economist -talouslehteä ja vuonna 1939 hänestä tuli Toyo Keizai -kustantamon johtaja.[1]

Ishibashi oli valtiovarainministerinä Shigeru Yoshidan hallituksessa vuosina 1946–1947. Hänet valittiin vuonna 1947 Japanin alahuoneeseen, mutta samana vuonna Yhdysvaltain miehityshallinto kielsi häneltä toimimisen poliittisessa virassa, sillä hän oli ollut toisen maailmansodan aikana Japanin hallituksen neuvonantajana. Kielto oli voimassa vuoteen 1951, jolloin miehityshallinto päättyi. Ishibashi oli vuonna 1956 kauppa- ja teollisuusministerinä Ichirō Hatoyaman hallituksessa. Hänet valittiin samana vuonna Japanin liberaalidemoraattisen puolueen puheenjohtajaksi, ja joulukuussa 1956 hän korvasi Hatoyaman pääministerinä. Hän joutui eroamaan sairauden vuoksi jo helmikuussa 1957.[1][2]

Pääministerikautensa jälkeen Ishibashi pyrki edistämään Japanin kauppasuhteita Kiinaan ja Neuvostoliittoon,[2] joissa hän myös vieraili. Hän oli vuodesta 1960 Japani–Neuvostoliitto-ystävyysseuran puheenjohtaja. Ystävyystoiminta vähensi hänen kannatustaan liberaalidemokraattisessa puolueessa, ja hän putosi parlamentista vuoden 1963 vaaleissa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Ishibashi Tanzan (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.3.2020.
  2. a b c d e f Ishibashi, Tanzan (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 22.3.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa